"Työ luulet ilolla laulan, riemulleni reuvatselen, em mie vaa ilolla laula, enko riemulla reuhatsele, miul on huoled viiellaised, murheed on moninäkösed, ko miul oltais sirkun siivet, sirkun siivet, sääsen sääret, lentiisin lekottelisin, hautojaisen hauvalleni, kuorijaisen kuopalleni".

"Jo on männyt silmistäni, vaan ei ole mielestäni, syämel ono syyvessäni, laksois ono maatessa, käen pääl on käyvessä".

"Em mie laula laulujani, en iloja ilotse, mie ve tuulen tuskijani, harottelen harmijani, mikäpä tuuli pääni päälä, se on isoni huoli, toinen on emoni huoli, kolmas on omani huoli, mikä huoli pääni päälä, sen mie tuulee hajotan, mikä on huoli keskelläni, sen mie vyöllä vyöttelen, mikä on jalkani alla, sen mie tallon jalkollani".

"Miks on silmäni kipiät, näkemäni näin mokomat, itkin paljo kuollehia, elävii sitä enemmän, sill on silmäni kipiät, näkemäni näin mokomat, poskipääni paistettuneet, itkin paljo itsiäni, elämätäni enemmin, etsin suoltani sukua, aholtani armahia".

"Ei miun laulella pitäis, ei ilota ensikää, vast miä kullan kuolettelin, maaman maaha saattelin, käsettii viikko leinata, kaksi kuuta kainostella, jo miä viikon leinaelin, kaksi kuuta kainostelin, viel on kynnys kyynelissä, ikkunat itkuvesissä, ukset umpilaineissa".

"Ei minun laulaman pitäisi, ei iloita kelpajaisi, vielä on kynnys kyynelessä, ikkunat ituvesissä, vielä on jälet jäähtymättä, kalmaheinät kasvamatta, kuin saat jälet jäähtyneeksi, hauta saap alenneheksi, sitte vasta laulella pitää, sitte ilota kelpajaa".

"En tiiä mie polonen, kuhun kuolema tulee, kuollen maalle vai merelle, kuin mie merolle kuolen, tormin alle toukkajan, laine rannalle ajaa, virta maalle vierettää, linnut miun lihani syövät, kokko luuni korjajaa, karhu luuni kantelee, kun mie kotona kuolen, suku tulee suuni päälle, heimo henkeni lähölle".

"Ku mie kaaun kaunis neito, punaposkine putonen, siis työ sisot siruset, nostakkaa työ nurmen päälle, pankaat pehmiän patjan päälle, siis työ kantakaa kaunis neito, synnyttäjän syllee, kasvattajan kaulaa".

"En miä laulella luvvaant, en iloita ensinkää, vast miä kulloin kuolettelin, marjoin saattelin manalle, viel on kynnys kyynelissä, ikkunat itun vesissä, kalman liivat kastumata".

"Noisin miä leski laulamaa, armotoin iloitsommaa, ei se tiiä yksikää, mitä miun on mielessään, kuta kullan tuumassaan, hyytä hynkky, jäätä jänkky, suot sulliit, maat valluit, aleniit aijan vieret, pehon vieret pimeniit, jäät järvestä sulliit, meroin selkä selkenöö, lähevesi lämpenöö, vaa ei sula miun surruin, ei sula sulallakaa, heltii ei kesoillakaa, ku mään metsää kesoilla, kesk'kesoilla, hein'ajoilla, parahalla paistehella, sinne siis miä tuskain tuullan, sinne halut haroitan, paan miä pajun oksille, lepoin oksille levitän, katajille kaihoelen, kuusen oksille kukatan, ne eivät verka kellekää".

"Ei miun laulella pittäis, sinä pitkänä ikkäänä, vast miä kullan kuolettelin, marjoin maaha hautaelin, viel on kynnys kyynelessä, ikkunat itun vesissä, kalman liivat kastumata, tuonen tie rohoittumata, kalmoin heinät niittämätä, hauta maaha kaivamata".

"Meroi miulta miehen otti, kylmä järvi kyntäjään, alto ainoi-syöttäjään, en voi kutsua merrooja meroiks, kutsun kurjaksi joeksi, itetti ihhaalat silmät, vetytti poset verröövät, heitti nuorella iällä, viherällä vartuella, ku miull olliis linnun siivet, linnun siivet, sääsöin sääret, lentäisin leikottelliisin, joka luon luottaisiin, ikä rannan lentelisin, noisisin kiusin kiiskiseksi, luottaisin lohikalaksi, asettaisin ahveneksi, ujuisin meroisen pohjat, käisisin kivoisen juuret, sormisin sorittelliisin, korjaisin kivoit kokkoo, sittoisin silkkiriepuisee, toisin lukkoist kottii, nuoki laain laavitsalle, ojentelen olkiloille, tuon miä katan kankahalla, siis vast äänen äikyttelen, helttehin sanoin sanneelen, siis vien hautaa polloin, kalman liivat kattelen, turkkaelen turpehesse, toisin toittajaan kottii".

"Kolme lintuu koivun päällä, yks kukku kullen kukku, toinen hopia hokel, kolmas sirkkona sikers, mikä kukku kullen kukku, se oli izmaro isoni, mikä hopia hokel, se oli ehtoine emoni, mikä sirkkuna sikers, se oli sirkiä sisoni".

"En mie itke muijen nähhen, enko kurta muijen kuullen, itken itkud vuotehessa, heleukset alla vaipan, syli on vettä vuotehessa, vaaksa vettä vaipan alla, miun kurjan kyyneliä, halukkaan halu-vesiä".

"Ko oliz isoini elossa, tatta maata tallajais, ei uo ilmalla isyttä, taatt ei maata tallaele, jo on kuollut kuusi vuotta, kaonnut kaheksan vuotta, kuollut kuuksi päivyeksi, kaont kaikeksi iäksi".

"Mänin metsähää kesoilla, kesk-kesoilla hein-ajalla, parraahalla paistehella, makkialla marj-ajalla, haastoin puille, haastoin maille, haastoin haavan lehtoisille, pajatin pajun vesoilla, sinne kurtin kurjat päivät, valitin vaikiad elämät".

"Tuntuu se armotoin, tuntuu isotoin tyttö, tuntuu emotoin tyttö, kui se männöö kujalla, ei uo armon antajaa, ei uo pään silottaijaa, noisi päivyt, pään silotti, noisi kuu, kassan kaotti".

"Ettähäll on miun emoini, ettähällä, ylähällä, kaukahalla kantajani, ei sitä uo silmiin nähhä, silmiin nähhä, korviin kuulla, ei sitä sinä ikännä, kuussa kullan päivyessä".

"Hoitkaa iloiset nuoret, karatkaa kanat matalat, ken on vanhempain varalla, mie olen isotoin tyttö, isotoin oon, emotoin oon, varatoin oon vanhemmista, jo ne on kuolleet kuusi vuotta, katonneet kaheksa vuotta, jo ne on männeet silmistäni, vaa ei oo männeet mielestäni, syämmell on syyvessäni, maatess on maksoissani, käen pääll on kävvessäni, ku miull oltais sirku siivet, sirku siivet, sääske sääret, leppälinnu lennättimet, lentäisi, lekottelisi, kuorijani kuopan päälle, hautojani havva päälle, käsin liivat kääntelisin, sormin sorkkisin somerot, liivat veisin linna tielle, somerot sotirajoilla, nostin nuorii nojalla, tervasvanttuje varalla".

"La laulan liki lakalla, liki liettä liekuttelen, liki partta paukuttelen, liki salvainta sanelen, ehkä kuulisi emoni, havaitsis mun hautojani, sanois kukon kukkuvanna, emon marjan laulavanna, vast miul johtu mieleheni, ja syttyi syvämmelleni, etähäll on miun emoni, kaukahall on kantajani, sinne on viisi vitsikkoo, ja on kuusi kuusikkoo, seitsemä petäjikköö, kaheksa katajikkoo, yheksä ylös mäkkee, kymmene kylmää lähettä".

"Nossettelisi mie emoni, liivosta mie liekuttajan, maanalta maire maaman, nostasin nuorien nojalle, tervasvanttujen varalle, käet liival kääntelisin, sormille somerat sorisin, et mie saisin nähhäkseni, kantajani kasvosija, jo on kuolliit kuus vuotta, jo on maassa lahonnut, jo on kaatut puutki päälle, itkin i kaik suruni, paitaelin parveheni, halaelin mie kottiini, ei tuo noussut nossattajani, ei ylennyt ylentäjäni, liivosta liekuttajaiseni, maapovesta maire maalle tuojaiseni, oli kovistut kuorijani, ei uskont miu imettäjäni, ei tullut kottiini miulla kovaosakkaalla".

"Tiiän syrjän kus synnyin, tiiän kallaan kus kasvoin, ev vaa tii kuhu kuolen, kuolenko mie kuusen alla, vai kaaun katajan alla, ko mie kuolen kuusen alla, eli kaaun katajan alla, linnut miu lihani syövät, kotkat luuni korjaelloot, ko mie kuolisin kotiini, laaittas mie laavitsalla, peräseinät penkin päällä, tulis kultani katsomaa, kaikki suku suun ääree".

"Viekää viestini emolle, sanat saunoin tuojilleni, tulkoon suku suuni päälle, heimot henkeni lähölle, miun rikkahan rahalle, varallisen vaattehelle, tulkoon suku suota myöten, vellet viljoi vettä myöten, sisaret somerta myöten, älköön sukuni sotiko, miun rikkaan rahutta, varallisen vaattehita".

"Minä hullu paljo lauloin, paljo mieletöin pakisin, ei oo hullun kieltäjäistä, ankaran ei alentajaista, kiven all on kieltäjäni, maan all on alentajani, kuin miun syntyis syämmeni, vääntyis väljä ramuini, nostasin nuorilla ylös, panisin paasien varalla, maalle saajani majalle, toisin tuojani kotiin".

"Ken emon unohtanee, ja lanka pollen laittanee, älkää mahtuo manalle, maan päälle maottukoon, manalan matoina syyä, tuonen toukkien imiä, manalan maot punaiset, tuonen toukat kirjavaiset, ei emo unohutettava, lanka polle laitettava, emoi on suusta syötettävä, hartioista hankittava, kätyessä käytettävä".

"Kuulin koissa kolkettavan, mitä vestät veljyeni, vai vestät sotivenosta, sotiairoja asetat, velloi vasten vastaeli, en vestä sotivenoista, oi Otoi, siarueni, Iriska emoini lapsi, en vestä sotivenoista, vestän kuolleen kotia, maahan menneen majaa, kadonneen kartanoa".

"Itkit puut, itkit pettääjät, itkit karsikot kattaajat, itkit hongat huolelliset, miun kaihon kassaistaan, kaihon kauvan tehtyään".

"Mänin metsään kesoilla, keskkesoilla, heinajalla, parraalla paistehella, metsän saarelle sanelin, metsän korvelle konelin, kanna korpi huoliaan, musta lintu muurehent, harakka miun halluunt".

"Miun ei ole ilmalla emoja, maalla ei maalle tuojaistaan, kelle tuullan tuskiaan, harotan haluisiaan".

"Tulkaa suku suuni päälle, heimo henkeni lähölle".

"Tulkaa suku suuni pääll, heimo hengen lähtiessä, tulkaa velloit vettä myöte, siaret somerta myöte, ku tulee vetoinen matka, venehillä tultakaa, kuusin kullatuin venoisin, toisin kuusin kullattomin, ku tulee mainen matka, hepoisilla ajettakaa".

"Tahoin tautia torruua, mihe otti miu emmoin, tappoi tarkoin neuvojain, ku ei ottaant minnuua".

"Sukat surmalle luppaisin, kahet kalman vanhemmalle, surma ei tahtont sukkiaan, kalma ei kapukojaan, otti ilmalta issoin, otti maalta maamaiseen, tappoi tarkan nevvojain".

"Pieneen petti miun emmoin, valehteli vanhempain, sanoi kuuks kuoleva, ja kaheks katoneva, ei kuuks kuollutkaa, kaheks ei kaontkaa, kuoli kuuks päiväksee, kattois kaikeks iäks".

"Tuli miul emmoja ikkäävä, vaikia tuli vanhempaa, tuli tuska tuutijaa, tuli halu haastamista, mänin emoin havvan päälle, tuossa mie issuin, tuossa itin, tuossa miä haastelin haluunt, emoi havvasta havaitsi, mitä itet tyttäreen, manuelet marjueen".

 

"Sannoot laulava ilolla, en miä ilolla laula, laulan huolen väellä, miulle sannoot muureheent, miul on itkuisat illoont, virteent veoin sekkaist, en tiiä miä polloin, kui miä ikkään vietän, vietänkä itkulla ikkään, itkulla ikä pitempi, ilolla ikä lyhempi".

"Mänin emon hauan päälle, käin mie tuohon istumahan, istumahan, itkemähän, luulisin emon tulevan, virstan vastahan mänisin, kolmannen kovasti käisin, rikkoisin risuiset aiat, särkisin säre veräjät, niin mie kaulahan mänisin, sekä suuta suikkajaisin, sekä kättä käppäjäisin".

"Kalat kaikki huolestuu, ahvenet alas mänöö, mie oon hoikka huoliani, mie oon musta murhettani, en mie laulella luvannut, iloita sinä ikänä, kuoltua hyvä isoin, vaivuttua vanhempani, viel on mullat muuttumatta, käsin mullat kääntämättä, kun miun syntyisi sylein, vääntyisi vähä väkeni, niin mie mullat muuttelisin, käsin mullat kääntelisin, sormin poimisin somerot, päältä ismaro isoini, päältä varsi vanhempaini, ei synny miun sylein, ei väänny vähä väkein, sormin poimoan someroita, käsin multii kääntämään,  kulmill on kulo punanen, silmill on savi sininen, heliäinen hiekka päällä".

"Silloin itkin ilman syyttä, ilman vaivoitta valitin, kun itkin emon sylissä, kaljun kantajan käsissä, nyt ois syytä itkemistä, vaivoja valittamista, ei oo miusta itkiäistä, miks ei tappanut miuista, kuoletellut kolmesöisnä, kaotellut kaksiöisen, sill ei tappanut miuista, kuoletellut kolmeöisnä, kaotellut kaksiöisnä, vaaks ois vaatetta pitänyt,muruinen muuta maata, mie oon surman suututtanut, tauin vastaan tapellut, sill ei tappanut miuista, kuoletellut kolmiöisnä".

"Suot sullaat, maat valluut, kesäheinät heltiäät, alenovat aian vieret, talvikukkulat kulluut, lehti puuhun puhkiaa, lehti puuhun, ruoho maahan, ei sula miun surmin, ei sula sulallakaan, helti ei kesollakaan, suu laulaa miull poloisell, suu laulaa, syän surroo, syän syttä poltteloo, mieli tervaa tekköö, siit vast uskosit olis, kun ois vatsain halaista, syämess on miull poloisell, syömess ois vakka syttä, vakka syttä, toinen tulta, kun ois kuumia kiviä".

"Siian tiiän, kussa synnyin, siian tiiän, missä synnyin, ajan kaiken, kussa kasvoin, vaan en tiiä, kussa kuolen, kussa kuoleman pitää, kuolenko korpin kotiin, vain variksen vainiohon, haukkako miulle hauan kaivaa, korppiko miulle koulun kantaa, linnut luitain lukkoot, varikset varasteloot, pienet linnut peittelööt".

"Mitä tehneen mie poloinen, tämän suuren huolen kanssa, ja mustan murehen kanssa, vain vajonen valkiahan, vain tunkenen tulehen, en oo musta luonnon musta, en oo musta emon tekemä, en oo musta pesemä tyttö, mie olen musta murhettain, huoli hoikaksi vetää, murhe muita mustemmaks, kaiho muita kaihemmaks".

"Niin sanoi miun emmoin, sanoi kuuksi kuolevaks, kaheksi katonevaksi, kuoli kuuksi päiväksi, katos kaikeksi iäksi, heitti miun kiuruks kivolle, rastahaksi rauniolle, peippuseksi pientarelle, muut tytöt tyvelle laitto, miunpa laitto latvasell, yksin lintu lentämään, yksin pyyn pyjertämään, kuhun tuuli tutjuttaap, tahi varpa vaarahtaa, sinne tutjahan miekin".

"Ei miun laulella pitäis, eikä ilota kelpajais, kuoltua hyvän emmoin, vaivottua vanhempain, kaottua kantajain, vasta emmoin kuolettelin, maamoin saattelin manalle, viell on kynnys kyynelissä, ikkunat iki vesissä, patsas mielillä pahoilla, viel on mullat muuttumana, palttinat ryvettymättä, nurmi kaunis kasvamatta, luulisin emmoin tulevan, virstan vastahen menisin, toisen virstan polvillain, kolmannen kupehillaan, aitoi alentamahan, veräjiä aukomahan, tehettäisin hopeat sillat, kulta patsahat panisin, hos olis suu suen veressä, tok mie suuta suikkajaisin, hos olis kärme kämmenellä, toki kättä käppäjäisin, hos olis karhu kaklan pääll, toki kakloihin menisin".

"La laulan suuruisen virren, haluvirren virrettelen, suu kuin on suruu täynnä, kakla mieltä karkiaista, pää täyn päivii pahoi, kulkku kurjii sanoi, kuin muun kääntyisit kääten, sopihuisit sormueni, voisi vähä voimaiseni, tekisin surusta suitset, päitset päivistä pahoista, mustan rauan muurehista, harjan valkean haloista, sattulan kylän sanoista, ei käänny miun käteni, eik sopihu sormueni, voik ej vähä voimaseni, kannan mie suulani surun, kannan kaihot kaklallani, kuhu suutinen surun, kaotan karkian, mään metsään kesolle, lehen kannon kasvaessa, puhetessa putken juuren, sinne mie tuskain tuulan, pajun oksien panelen, lepän oksille levitän, koivun oksille kohennan, haavan oksille harotan".

"Mitä tehnen mie poloinen, kuta tehnen kurja lapsi, tämän suuren huolen kansa, tään suuren surun keralla, sullaapi lumi sulalla, heltäjää kesä varilla, ei sula minun suruni, ei sula sulallakaan, ei heltä kesälläkään, ei heltä kesä varilla, vaikka päivä paistakohon, tahi kuu kumottakoon, enemmän minull on huolta, kuin on korvessa kiviä, kangahalla kartikkoi".

"Ei se mittään tiiä, kuka ei miestä kuoletellut, hattupäätä hautaellut, myssypäätä mykräellyt".

"Tuo on hoikka luonnon hoikka, ja on musta luonnon musta, ja on kaito luonnon kaito, en oo hoikka luonnon hoikka, enk oo musta luonnon musta, enk oo kaito luonnon kaito, miä uon kaito kaihojaan, ja olen hoikka huoliaan, musta muurehoisiaa".

"En miä laulaa luvannut, sinä ilmoisna ikkään, kuunna kullois päivinnäin, illall miun issoin kuoli, eglis aamun emmoin, viel on kynnys kyyneliss, ikkunat ikivesiss, viel on mullat muuttumata, käsimullat kääntymätä, silmill on sininen ruoho, kulmill on kulo punnain, saap siit kiini kieloin olla, huulet ummessa levätä, tuonpa mussan mullan all, sinisen saven sisäss, ei uo miulla kurjaisella, ei uo kurjalla tytöllä, sanan helle heittäjäist, pään sorian silittäjäist, ei uo turvaa tuvass, armoo ei katoksen all, tuli tuuli, toi se turvan, ahavaine anto armon, korvess on miun kottiin, marjavarsilla maijain, tuuli usta tutjuttaa, ahavaine liekuttaa".

"Ei miun laulella pittäis, paljo oon painant surruja, harmiloja oon hautaellut, ku ois sirkoin siivet, sirkoin siivet, sääsin sääret, lentäisin, lepoittelliisin, tuonen ikkunan aloille, miä emoin havvan päälle, kalman päälle kantajain, ku miun syntyis syllein, ja miun vääntyis väkkein, sormin poimisin sommeret, käsin mullat kääntelisin, ja emoin havvan päällä, kalman päältä kantajain, tietäisin emoin tulovan, virssan vastaan mänisin, puolet maata polvillaan, hos ois karhu kaglan päällä, siitki kaglaa hakkiisin, hot ois käärme kämmen päässä, siitki kättä kääppäjäisin, hot ois veressä suukkoin, siitki suuta suikkajaisin".

"Ei miun laulella pittäis, ei iloita ensinkää, viinnä, kuunna vuotuena, sinä ilmoittu ikkäänä, tuon suuren surun perästä, haikeen halun taaitse, vast myö kulloin kuletimma, marjoin saatoimma manalle, viel on kynnys kyynelissä, patsas mieloilla pahoilla, ikkunat iki vesissä, pöytä viinoin virteessä, silloin viimoin on silmin nähty, ku lie kirstu kiini pantu, vaskinaagloilla napattu, tinanaagloill tikkaeltu, mitä tehä, kuin elellä, kuin elellä kurjan lapsen, monikahto noin sannoo, äärestä ajattelloo, tuo laulaa ilouttaa, laulaa mielii hyvvii, laulaa päähän valkehutta, ja sanon sanan tään, yhen värssyn väännän toisin, en laula ilouttaa, enkä mielii hyvvii, laulan suulla surkealla, mielellä palanneella, suu laulaa, syän surroo, mieloi tervoi tekköö, syän syttä poltteloo, ja sanon sanan tään, kun ois seppänä settoin, takojana velvyein, takkois surusta suitset, päitset päivistä pahoista".

"Vaik laulan yheksän yötä, päivän pääle kymmenettä, itkuisat on miun illooin, virteein veen sekaaist, en laula iloisuttaain, enkä mieleein hyvvyyttä, syvämeein lempeyttä, laulan mieleein pahhuutta, syvämeein surkeutta, suu laulaa, syvän surroo, mieloi tervooi tekköö, syvän syttä poltteloo, syvämees on vakka syttä, mielees on mitä kuttaai".

"Mitä on mielesi kurja, mitä on syän kipiä, ei oo ilmoilla emyttä, taatta maata tallaamassa, jo se on kuollut kuusi vuotta, kaonnut kaheksan vuotta, jo se on männyt silmistäni, vaan ei uo männyt mielestäni, käen päällä on kävvessäni, maksoilla on maatessani,  syämmellä on syyvvessäni".

"Miun sirkkuni sissoni, ehtoisa emom lapsi, noisitko aamulla varahin, enne kuun kumettimista, enne kukon laulamista, kävitkö taattas havvan päällä, emois kylmiin kalmoin päällä, käsin liivat liikuttelit, sormin sirkelit somerit, nossitko armasta hauvastani, kallista kalman pohjastani".

"Nouse, marja mammaseini, havatse sie havvastaisi, neuvo minnu elämälle, mie oon lapsi nuorukkaine, maailmassa onnetoin, ei ole kuka armahtajaisi, kui nousen mie aamulla varraa, vesillä mie silmät pesen, kyynelillä kastelen".

"Eipa, tiijä yksikää, ymmärrä yheksänkää, kui on suuret miun surruin, kui on mustat murhehein, susi käyköö surruu, karhu huolta kantamaa, kanna korppi huoliain, lintu musta murhettain, kanna kaivoohe sullaa, kaivoohe kalattommaa, aivan ahvenettomaa, kuin kannat kalallissee, kalat kaikki huolistuvat, ahvenet alas männööt, miunpa hoikan huoliani, linnun mustan murhettain".

"Oi sie surma, kuin oot julma, oi sie kalmo kuin kamala, oi sie murhe ku oot musta, ku otit emon miulta, tapot taite neuvojan, oikije opettajain".

"Tul tuo surma, sukkajalka, tappoi miulta suloisen sulhon, sohvi vilahti itkemähän, siit valittelin vaikijasti, sekä itkin intelästi, siit ajattelin aikojain, kuhun mie kulen, kurja vaimo, ei uo turvoo tuvassa, armoo ei katoksen alla, nyt on leski, nyt on leino,  nyt olen valaton vaimo, illat itken ikkunoissa, aamut aidan porraspuulla, en kuullut kukosta nousta, harjalinnusta havaita, kului tuosta viikko toinen, ei vaan kuulu kultojani, maan alt ei mantsikaista, kiv on kova korvan alla, paas on paksu pään aloitta, nurmi kaunis kattehenna, kasvoit kuuset kulmaluille".

"Miun on itkuist illoin, surullist on suusannain, iloss ois ikä lyhempi, rallatell ois rattosampi, itkien on ikä pitempi, aika on surren surkiampi".

"Niinhän se mie poloine poika, poisi jouvvuin joukostaine, sirosin sisosistaine, poisi vierin vellostaine, niinkun puu pinosta vieri, halko röykystä hajois, munaine kanan pesäst, kivi saunan kiukuvast, halon sais röykkyy vaik hakata, kiven sais saunan kiukuvaa, munasen kanan pessää, mut mistäs mie emoista etsin, kustas katson kantajaist, ennää emoist en oo näht, silmilläin siittä päivin, kerran lie maahan pantu, peäälle kans kallistettu".

"Soria oli meressä sorsa, soriamp oli soutajaini, kaunis ol meren kajava, kaunihimp ol kantajani, valkia ol meressä vaahti, valkiamp, ol vaaliaini, puhas ol pulpukka joessa, puhtahamp ol puolellani".

"Sijan tiijjän, kussa synnyin, ajan kaiken, kussa kasvoin, en tiijjä sitä sijaista, kuhu kuolemaa pittää, kuhu henki heitetää".

"Jos mie kuolen korven piähän, kuavun kankaan nennään, tuota toivon tuon iijjäin, kaiken kasvanta-aijjain, kuin mie kuolisin kottii, ison ikkuna aloille, pöyvän piähän pötkähtäisin, ei tuota suku surisi, heimokulta hellähtäisi, jos mie kuolen korven piähän, kuavun kankahan nennää, ni tuota suku surroot, heimokulta hellehtiit, itköö imettäijjäin, kaihovaa miun kantajain".

"Lak mie kuolen korpesee, miun on korvessa kottiin, marjovarsiil on maijain, suvet syövät salvamiist, revot reijistä reppiit".

"Jos kuolen korven peähän, koaun kankahan nennään, soavat korvet lonkkumista, mustat linnut muistamista, suet suojaan miun vettäät, karhut marjakankahalle".

"Korpi miulle koulun kanto, harakkainen hauvan kaivoi, jänis jätti jäähyväiset".

"Järrell on jänis aholla, järremmäll, oon mie poloinen, syän on kylmä kyyhkysellä, kylmemp on miun mittäin, raskas miel on rastahalla, raskaamp on miun mittäin, muill on turvat, muill on armot, miull on turva turpehessa, musta multa vuotehena, kivi kylmä pään alaisna, soria nurmi kattehena, kaunis kaste nurmen päällä".

"Illat itkin ikkunois, oamut aija seipähis, puolin päivin porstuas, kuukkauen kujan peräs, talven tallin rappusil, emojain on miun ikävä, halu lapsen hoastatella".

"Kyll heitti miun issoin, ko on heitti kuoltuaan, maja maahan mäntyään, mihin tuuvitat tulloot, kaalaat eukon kannettuiset, hää heitti perintöpellot, heitti kaikk nimikkoniityt".

"Ei miun laulaman pitäisi, ei enää iloitsemani, illalla isäini kuoli, vasta kuoli vanhempani, viel on mullat muuttumata, pienet heinät peittymätä, kupehille kuuset kasvoit, haavat kasvoit hartehilla, kivi kova korvan alla, paasi paksi päänalanen".

"En oo hoikka luonnon hoikka, mie oon hoikka huolen hoikka, en oo musta luonnon musta, mie oon musta murhettain".

"Suot sullaat, maat valluut, lätikköist lämpiäät, meren hiekat heltiäät, järven rannat raukiaat, suuretkii meret sullaat, ei sula syän suruine, ei sula sulallakkoaa, heltii ei kesäläkkää, kesän lämpymälläkeää, mingän on päivän lämpymämp, sen on vatsain miun vilump, syvämmein on surkiamp, kuin muille pyhä tulloopi, niin miule suru tulloo, miun on mielein vaa pahemp, syvämmein on surkiamp, niinkuin miehen tappajalla, tahk uron upottajalla".

"Huh, ku miul on huolta paljo, enem on miulla huolta, ku on kuuses käppyi, petäjäs helpehii, katajas karpehii, huol huonoks vettää, kaiho muita kaiemmaks, murhe muita mustemmaks, em mustuis emon puhetta, mustuis löylyn luomatuutta, enk ois saunan soamatuutta, mie om musta murhettain, musta murheen alaine".

"Miun mielein mitä tekköö, miel on tervaa tekköö, syvän syttä poltteloo, ei sysi syväntä syrrä, eikä terva mieltä keännä, mult suru syämmen syöpi, harma vatsan halkasoo, paha miel mielen keäns, suru tuottaa sannoi, suru lasta itkettää".

"En oo musta luonnen musta, enk oo kaita luonnen kaita, ei musta oo emon tekemä, mie oon musta murhettain, mie oon hoikka huoliain, mie oon kaita kaihojain, huolet huonoks mun vettäät, murheet muita mustemmaks, kaihot muita kaiemmaks, kekälettä kehnommaks, en oo saunan soamattuutta, enk oo löylyn lyömättyyttä".

"Suruissain mie suotta laulan, ikävissäin iloitsen, silloin itkin ilman syyttä, ilman vaivatta valitin, ko istuin emon sylissä, kaljuin emon kainalossa, nyt ois syytä itkemistä, vaivaa ois, valittamista, kelles mie syyni itken, kelles vaivain nyt valitan, etähääl on miun emmoin, etähääl on pyy salloo, kelle vien vetist silmät, kannan silmät kastuneet, haletkoot miun halluin, haletkoot haastamatta, pakahtukkoot mielpahhain, pakahtukkoot panematta, mieko miitin mielellein, ajattelen aivollein, entistä elämäjjäin, muistan muita aikojain, ni vesj miun vieröö silmillein, putovaa polvillein, nii olj entine elämä, ko kesone päivän nousu, nii nyt on nykyne aika, ko syksyine yö pimijä".

"Mie en tiiä itsekkää, mitä tehhä, kuin elellä, tämän suuren huolen kans, ja suuren surun keralla, surun jätti surmavuosi, kalmavuos suuren kaihon, mien keäent laulamaa, en kuunna kukahtammaa, viel on kynnys kyyneleis, ikkunat ikuvesissä, vast mie kullan kuolettelin, hautasin halatun miehen".

"Kuhan mie itse huolet hoian, ja itse surut sureksin, itse kannan kaihueeni, minkän huolen itse huolin, se on huoli huolittuna, minkän itse kaihon kannan, se on kaiho kannettuna".

"Jos huolin tämänki huolen, tämän murhen murenan, kyllä tuuli toista tuopi, ahavainen anteloopi, meren aaltonen aijaa, meren tyrsky työntelöövi".

"Niin on miula mieli musta, kuin on musta mustikkaine, niin on miula syvän sinine, kuin pimijä pilven reuna".

"Kuin olin ison kotona, kantajain kartanossa, olin kun tuore tuomen kukka, olin kun omenan kukka, tahi kaunonen kanerva, tai kun puola puoli kypsi, käkenä kävin metällä, kukkujoina kukkuroilla, kuin oisin vielä vuuen ollut, ja vielä toisen käjennyt, kukkunt oisin joka petäjän, joka lehen leilettänyt, joka varvan vaaputtanut, vain ei käynyt kun käkesin, surma miun surulle saatto, kalma mielen kallalleni, kuin otti opettajain, taitto taiten neuvojani, vaikka mie käkenä käjesin, niin en saanut käkenä käyä, kukkuralla kukkujana, surma surulle saatti, kalma mielen kaihoseksi".

"Mie kovast polone poika, kovin itkin kuollehii, enemmä elänehii".

"Tuota toivoin tuon ijjäin, kaiken kasvanta aijjain, kuin mie kuolisin kottii, pyörän piähän pötkähtäisin, issäin ikkunan aloille".

"Kie ku kullan kuolettelen, hattupeän hautajaan, myssypeän myyräjelen, panin moate marjuein, panin lievinän levätä, kasvoit hoavat hartioill, petäjät perälihoille, kasvoit kuuset kulmillei, petäjät peräliholle, kiv on kova peänalane, halko hartian alane, silmil muhii multa, peän pääl heliä hiekka".

"Suru virret suuhun tuop, ikeväinen itkettää, huolet lasta laulattaat".

"Enhä mie ilolla laula, en remulla reuhajele, laulan suurella surulla, mielalalla melkiällä, miull on itkuset illoin, surulliset suusannain, virrein on veen sekaiset, vesitilkat virsissäin, lauluissain on lammikkoiset, ikävissäin iloitsen, pooan pahoissa mielissäin".

"Enhä mie ilolla laula, en remulla reuhajele, sen sanan sakkeyvell, en pakinan paljouvell, enkä äänen äijyyvell, laulan suurella surulla, mielellä alakululla, mielalall milkiäll".

"Itkuset minun iloni, surulliset suusanani, ves on tilkat virsissäni, lammikoiset lauluissani, haastan suulla surkealla, sulo suutaïn avata, kesälinnun kieloistaini".

"Suot sulliit, maat valluiti, lätikköiset lämpesiiti, melkoset meret sulliiti, pian lammet laukesiiti, ei sula syvän surunen, ei sula sulallakkaane, helti ei kesälläkkääne, käsö-lämpömälläkääne, minkä päivät lämpömämmät, sen on vatsain miu vilumpi, minkä aika kallehempi, sen on mielein pahempi, syvän kylmä kyyhkysellä, syyvess kylän kekkoo, vilu vatsa varpusella, juuvess villuu vettä, vilump on miu poloisen, vilump on miu mittäi".

"Ihalaistain on ikävä, murhe musta kulmastain, ei miu kuulu kultajain, ei heläjä hertastain, ei kuulu kujalla käyvä, pilkkoo ei pinolla puita, kalkkoaa ei katoksen alla, kuin mie katson illan tullen, illan tullen, maata käyven, havatess on haikiampi, muill on kultaset kotonna, kaunukaiset kartanossa, miu ei kuulu kultajain, oi heläjä hertastain, miull on suureksi suruks, illat itken ikkunissa, aamut ajan seipähissä, puolet päivät porstuviss, kuukauvet kujan luhilla".

"Isoistain on miun ikävä, kaiho suur kantajaista, suru syvämen syöp, varsin vatsan halkasoopi".

"Kuin se lienöö on parempi, kui se lienöö kunniampi, lieko kuolla vai ellääne, vain parempi pakkoo lie männä, paremp on pakeneminen, ennenk nuorra kuoleminen".

"Jo on kuuset kulma-luilla, haavat suuret hartioilla, kulmill on muhia multa, silmill on heliä hiekka, vesat varpaihe väliss, nurm on nuori kattehenna, kiv on kova päänalane, halk on hartian alanen".

"Jos tuo kuoli, niin jous tuo kuolla, kyll tuon kylä korjajaa".

"Tiellä kuoli miun isoni, tiellä varsin vanhempani, ei ollut sukuu suunaloilla, heimo hengen lähtiessä".

"Eihän se mittään tiee, ei kutta arvajele, ken ei kuoleta emmoo, poaa ei maata moaammoistane".

"Sano seppo Ilmarinen, sinne mieleni meneepi, kotihin kuolemaan, elomaille entisille".

"Mi oñ tuonut tuonelahe, rauta om manalla tuonut, rauta oñ tuonut tuonelahe, mi oñ sium manalla tuonut, mi oñ tuonut tuonelahe, tuli om manalla tuonut, tuli oñ tuonut tuonelahe, mi oñ sium manalla tuonut, mi oñ tuonut tuonelahe, vesi on mun manalle tuonut, vesi tuonut tuonelahan".

"Tuo on vanha Väinämöini, itse noin sanoikse virkko, elkeät vasta nuoret miehet, süüttä manalla männä, kuolematt tuonelah".

"Otsas on oravi kuuset, pääll on kuset kukkalatvat, jalois on jalot petäjät".

"Haap on kasvat hampasta, leppä leukaluun nenästä, kulmista kumiet kuuset, paju pehkot alta parran".

"La kaivaat miulle suuren havvan miulle halukkahalle itselleen, la miun tukkijaa toonelle turuloille tusakkahan, la miun hautajaa i lepänoksii onnettoman itsiään".

"Sano lieto Lemmingäinen, ne on surmat lasten surmat, ei parta suun urohon".

"Mie kävin kätkelikköaikana kalliin kantajani salvomilla, ikä patsaalla painuttelin paljopäiväkäs, ikä salvomen kans haastelin".

"Aina sitä aamusta elävi, vain illasta on kovin ikävä, kuin on kuollut kumppalini, vaipun vaippani alaini".

"Oi ukko, utunen ukko, tuopa vanhoa väkeä, iän kaiken istunutta, kut on kauan maassa maannut, viikon mullissa viruttu, havusilla vuotehilla, risusilla pääaloilla, niillä muinen liiat liikku, pahat tauit taantelihen, isuon saamilla sanoilla, vanhemman varustimilla".

"Pyyhi pois pyhät kipusi, pyhät soastat sammentele, pyhät lainnehet lakase, pois ihosta imehnäraukan, karvasta isokapehen, emon tuoman ruumihista, vaivasesta vartalosta, ei jouva emo manalle, eikä poika tuonelahan".

"Toattois on koissa kuolomassa, hengiäh on heittämässä".

"Toatto moaha viedänehe".

"Maammois on koissa kuolemassa, kuolkohos on voikahos, milläpä häntä pestänee, suloi veellä pestänee, milläpä häntä valeltanee, olut veellä valeltanee".

"En tieä sitä sijoa, kussa kuolema tulevi, iän kanta katkiavi".

"Nuku nurmelle hyvälle, honkat päällä huojumassa, kuuset päällä kuulemassa".

"Voi mie polonen piika, koin olt kuolless kotona, lässä henken lähtiessä".

"Ei miun laula pitäis, ei iloita ensinkää, miun o suuhui suruss, kielen o huolen kirjaviss, surulliset o suu-sannain, virttein o veen sekaiset".

"Voi minä polonen piika, ko en olt kuollessa kojissa, läss en hengen lähtiessä, olt en luona luopuessa, suun alle sukertamassa, alle leuvan luatimassa".

"Voi mie polone piika, ko en olt laps laulamas, lässä henge lähties, miul ois olt virttä viisi, kuusi, sata seitsemä sannaa, emole evääksi panna".

"Kohan mie milloin kuolen, pittää panna piippu kanssa, mie kun hauasta havaitsen, saisin savvuu vettää, vaimo vaste vastajaapi, älä tuumi tuolasii, ei ole tulta tuonelassa, tuonne pittää tulukset panna".

"Mie itken iijäi kaiken, ajan kaiken kaikattelen, kui se kuol miu kumpaliin, ja vietii miut se vierusmiesi, en olt luona luopues, läsnä hengen lähties".

"Itkin kauan kuollehia, enemmän elännehiä".

"Kun ennen emoni kuoli, itkin vuoen, itkin toisen, itkin kohta kolmanenki".

"Ensin kuoli isoni vanha, sitä itkin vuosikauen, sitte kuoli emoni vanha, sitä itkin kaksi vuotta, sitte kuoli sulho nuori, sitä itkin iän kaiken".

"Tuli miull ikävä tuska, halu tuli kerra haastamaa, mäni haual itkemää, siel mie istuin, siel mie itkin, siel mie haasta haua kans".

"Sijan tiesin mie polonen, sijan tiesin, kussa synnyin, ajan kaiken, kussa kasvoin, en tiije sitä sijaista, kuhun kuolema tulluo, kuhun henki heitetiän".

"Sian tiiän kussa synnyin, ajan kaiken, kussa kasvoin, en tiie sitä siaista, kuhun kuoleman pitteää, kuolen suolle vain o maalle, vain o pitkille vesille, kui mie kuolen korven päähän, koaavun kankaa nenneää, kui mie kuolen korven päähä, saavat lintuset lihhoaa, varikset varrii vertä".

"Äsken poika poik olisi, kui emon elättelis, maamon maaha saattelis".

"Ei miun laulella pitäisi, ei iloita ensinkää, kuol tuo miun hyvä issoin, koaao tuo miun kantajain, ussei vaa miun poloisen, suru särkee syvämen, murhe mielen muutteloopi, kaihe mielen kallistaapi, huol on pääh harjajaapi, vuotehe miun voivottaapi, kattehe miun kaikattaapi".

"Voipas mie poloine piika, ku en olt kuolleen koton, lässä henken lähtiessä, suun alla sukertamassa, leuvan al likertämässä, kättä moahan painamassa".

"Kum mie kuolisin kojttii, koatusin katoksen alle".