HAUTAAMISEEN LIITTYVIÄ TAPOJA JA USKOMUKSIA

1. maasta kohotetut hautalavat rakennetaan avarille ja korkeille paikoille ("jotta sielu näkisi taivaan ja kuulisi metsän äänet").

2. haudat kaivetaan kohti auringonnousua (pää länteen, katse itään).

3. lapsi haudataan kietomalla koivuntuoheen ja viemällä käärö lähimetsään puun oksalle (toisen tavan mukaan kotitalon alle tai pihamaalle).

4. kuollut pestään ja vihdotaan huolellisesti.

5. kuolleen viereen asetetaan kulhollinen vettä (hengen ajatellaan peseytyvän ennen poistumista).

6. pelätyt ja vihatut haudataan kasvot alaspäin tai joen toiselle puolelle.

7. kuolleelta jääneet vaatteet viedään haudalle jälkikäteen (osa ihmistä).

8. kuolleet puetaan nurinkurisessa järjestyksessä (vasemmasta jalasta ylöspäin).

9. haudoille jätettyjen tavaroiden ajatellaan kuuluvan kuolleille ja "jumalan linnuille" (kajoaminen rike molempia kohtaan).

10. hauta kaivetaan juuri ennen kuolleen laskemista ("ettei kuoppaan pääsisi pahoja henkiä"), kumpuun tehdään pieni kolo ("sielulinnun aukoksi"), kummulle laitetaan kukkia (jos kesä) ja hauta kierretään kolmasti.

11. kuolleen puumerkki kaiverretaan hautaa lähimpänä olevaan puuhun tai suvun karsikkopuuhun.

12. hautaamisen jälkeinen ateria syödään hautarakennelman tai kummun päälle asetetun liinan päältä, käsin ja hitaasti (ajatellaan ruokailtavan kuolleen kanssa).

13. hautaaminen pyritään suorittamaan ennen auringonlaskua ("ettei sielu jäisi vaeltamaan").

14. kuollut puetaan omiin vaatteisiinsa tai vaaleisiin kuolinvaatteisiin (valkoinen=ylisen väri).

15. kuolleet pestään saunassa (syntymäpaikka).

16. haudalla pidetään tulta ennen umpeen luomista (toisen tavan mukaan kuollut kannetaan tulen yli, puhdistavia toimia).

17. kuollut pestään havujen päällä ja puetaan kuolinvaatteisiin (heti kuoleman jälkeen suoritettuja toimia). 

18. kuolinvaatteet valmistetaan ilman metallineuloja, vaatteisiin ei ommella solmuja, vaatteita ei värjätä, kesken jääneet kappaleet laitetaan hautaan (jalkoihin kengät tai virsut, "joilla hyvä kävellä tuonpuoleiseen").

19. kotona kuollut käännetään itää tai oviaukkoa kohti (aurinko, luojahenki).

20. hautajaiskulkueessa näytetään avoimesti surua (itketään, raastetaan hiuksia).

21. kuolintalon huonekalut käännetään alassuin (pidetään kunnes talo puhdistettu).

22. kuoleman vastaisena yönä järjestetään valvojaiset (valvotaan ja syödään herneitä).

23. kuolintalon ovi ja ikkunat pidetään auki ("jotta sielu pääsisi vapaasti liikkumaan").

24. hautaan laitetaan tavaroita joita ihmisen ajatellaan tarvitsevan (piippu, työkaluja, vihta, kampa, vaihtelevat iän ja sukupuolen mukaan).

25. kuollut kannetaan talosta jalat edellä (kolmasti talon ja haudan ympäri).

26. hautajaiskulkueessa ei vilkuilla taaksepäin (sukulaisten henkien ajatellaan seuraavan).

27. haudalle viedään luonnonkukkia ja vihreitä oksia (vuodenajan mukaan).

28. haudat kaivetaan lähelle maanpintaa ("jotta sielu pääsee nousemaan heinän mukana", "jotta sielu pääsee lentelemään maahan pudonneina lehtinä").

29. itkuvirsillä kolmiosainen rakenne (estellään, hyväksytään tapahtunut, hyvästellään).

30. talvella kuollut kääritään kankaisiin ja tuoheen, vedetään reellä suurelle petäjälle, nostetaan puuhun ja haudataan keväällä maan sulaessa.

31. haudat kaivetaan havumetsään (kuusi, mänty).

32. puihin ja lavoille hautaamisen ajatellaan kohottavan sielua lähemmäksi lintuja ja ylistä ja jouduttavan matkaa tuonpuoleiseen.

33. rekeen hautaamisen toivotaan jouduttavan matkaa tuonpuoleiseen ja tuonpuoleisessa. 

34. lapsi haudataan kätkyessä (toisen tavan mukaan ripustetaan puuhun, kolmannen tavan mukaan kätkyt poltetaan).

35. haudat kaivetaan joen toiselle puolelle (elävien ja kuolleiden puoli).

36. hautaaminen suoritetaan kuolinpaikalle heti kuoleman jälkeen (kallionrakoon, lähellä olevaan kuoppaan, kivistä vaatimaton kumpu, "lapinhaudat").

37. haudan viereen asetetaan kepin päähän kiinnitetty kello (soi tuulessa).

38. haudalta palattaessa puhdistaudutaan hyppimällä nuotion yli.

39. kuolleen naisen hiukset letitetään ja niihin laitetaan pieniä kelloja.

40. lapsen haudalle viedään metsämansikoita (haudan tai kiven päälle).

41. haudan päällä ei tulisi itkeä ("tarttuu kuolleeseen").

42. haudan päälle rakennetaan harjakattoinen arkkutalo (hirsien käyttö myöhäistä perinnettä).

43. hautajaisiin kuuluu haudan kaivaminen, ruokailu, kuolleen asettaminen kuoppaan, kuopan peittäminen, arkkutalon rakentaminen haudan päälle, toinen ruokailu ja arkkutalon kattoon koputtaminen ("hyvästeiksi").

44. hautojen reunat ja hautoihin laitetut esineet puhdistetaan koivunoksin (varvotaan viidesti).

45. haudan pohjalle asetetaan matto, kuolleen viereen syötävää ja juotavaa, pään viereen tärkein työkalu, päälle vaatteita ja koivun tuohta ja haudan päälle viisi kaarenmuotoon taitettua koivunoksaa.

46. arkkutalon keulaan sahataan aukko (sielun kulkutieksi, aukon eteen juotavaa ja syötävää).

47. kuollut hyvästellään koputtamalla arkkutalon kattoon, peittämällä sielunaukko ja asettamalla talon katolle sammalta ja poron sarvet.

48. kadonneille (keiden ruumiita ei löydetä) valmistetaan lintulaudan tyyppinen sielukoto (sisälle oljista tehty sielunukke).

49. kuolleen sukset ja reki laitetaan haudan viereen (ajatellaan siivittävän matkaa).

50. saamelaiset käärivät kuolleen poronnahkoihin ja hautaavat lähelle maanpintaa. 

51. haudalta poistuttaessa vedetään viiva maahan ("jää sinä tänne").

52. hautajaisiin pukeudutaan vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin (toisen tavan mukaan nurinperin käännettyihin vaatteisiin, kuvastamaan tuonpuolisen nurinkurisuutta).

53. haudan äärellä pidetään itkijäiset ennen maahanpanoa (ruokaa ja lahjoja).

54. kuolinhetken ja hautajaisten välillä ei tehdä työtä (raja-aikaa).

55. kuolleen sierainten päälle asetetaan kangaspala (ilmoittaa hengen palaamisesta).

56. kuolleet puhdistetaan lähdevedellä ja koivunoksilla.

57. naiselle kiedotaan valkoinen huivi kuolinvaatteita puettaessa.

58. hautajaisiin tuodaan ruokaa, kynttilöitä ja luonnonkukkia (talvella havuja).

59. hautajaisvieraille tarjotaan puuroa (ruokaileminen tapahtuu sillä aikaa kun hautaa kaivetaan, kuolleelle oma kattaus).

60. kantajat varvotaan koivunoksin ja roiskitaan lähdevedellä.

61. kuolinpaikalle asetetaan kivi, tuhkaa tai pölkky.

62. haudalle tulevat vain lähimmät sukulaiset (muut vieraat jäävät kuolintaloon valmisteluja tekemään).

63. hautajaiskulkueen reitille asetetaan koivunoksia (kulkue pysähtyy sukulaisten taloilla, rajoilla ja polkujen risteyksissä).

64. kuolevan huulille sivellään hunajaa.

65. kuolevan ihmisen ja ikkunan väliin asetetaan valkoinen liina (hengen kulkutieksi).

66. kuolleen vaatteiden annetaan olla paikallaan (sielun ajatellaan asuvan vaatteissa kotona käydessään).

67. kuolleen suu ja silmät peitetään liinalla (hengen poistumisen jälkeen).

68. kuolleen valmistamisesta huolehtivat sukulaiset (ei lähimmät, pesuvesi puun juurelle).

69. kuolinvaatteet valmistetaan valkoisesta tai harmaasta kankaasta (vähän kirjailuja, ei solmuja, nauhat takaperin, käytetään koko kangas, jalkoihin tuohivirsut). 

70. kuolleiden hiukset palmikoidaan päinvastaiseen suuntaan kuin elävien (kahdelle letille, hiusten päälle valkoinen huivi).

71. kuolevan eteen tuodaan puuntaimi joka istutetaan metsään (hengen ajatellaan siirtyvän taimeen).

72. kuolinhetken jälkeen halataan läsnäolijoita ja lauletaan korkealla äänellä.

73. kuollut pestään haalealla vedellä, pyyhitään koivunlehvillä, kääritään puhtaaseen liinaan ja sidotaan vyöllä.

74. haudoiksi valitaan luonnonkuoppia ja kivenkoloja (katetaan pienillä kivillä).

75. kaikkea haudassa olevaa pidetään aliseen kuuluvana (manala=maan ala).

76. kantajien täytyy olla kuolleelle mieluisia ihmisiä.

77. savolaiset tarjoavat hautajaisissa kalakukkoa (syödään haudalla, ojennetaan haudan yli).

78. kuollut lasketaan hautaan kasvot auringonnousua kohti ("vanhoilta järki sekoaa jos näin ei tehdä").

79. kuolleen puumerkki kaiverretaan sukupuuhun (suuri pyhänä pidetty puu jossa kaarnaton kohta, puuhun ripustetaan valkoisia riepuja).

80. kuollut "lauletaan ulos" talosta (itkuvirsin).

81. valkoinen kuolinvaate valmistetaan kotona (kuolinkosto, käsin kehrätyistä langoista, jokainen valmistaa omansa).

82. haudan päälle rakennetaan kehikko kuolintalon hirsistä tai kattolaudoista (myöhäistä perinnettä).

83. haudan päälle pystytetään puinen hautapaalu (koristellaan kaiverruksin, pieni harjakatto, kolo sielun liikkumista varten).

84. hautapaikoiksi valitaan vanhoja kuusikoita.

85. hautapaikkoja pidetään pyhinä (ei kajota hautaamisen jälkeen, rakennelmien annetaan maatua, puiden annetaan kaatua hautojen päälle).

86. kuolleen päälle ja alle asetetaan tuohenpalaset tai pellavakankaat ("tie tuonpuoleiseen").

87. hautajaisia kutsutaan peijaisiksi ja peittäjäisiksi, kuolintaloa peijaistaloksi.

88. kantajien perään heitetään tuhkaa tai hiiliä tai roiskitaan kylmää vettä.

89. haudan peittämistä säestetään itkuvirsin (korkealla äänellä).

90. kuolinhetkellä ollaan hiljaa (pidetään pyhänä).

91. ennen viimeistä henkäystä avataan ovi tai räppänä (hengen kulkutieksi).

92. mustiin puetun kerrotaan joutuvan "seisomaan tuonpuoleisessa pohjoisveräjän korvassa kunnes ilma vaatteet valkaisee" (musta=alisen väri).

93. naisen kuolinpukuun kuuluu paita, hame, kosto, sukat, kengät, kintaat, huivi ja päähine.

94. miehen kuolinpukuun kuuluu paita, puksut, liivi, takki, sukat, kengät ja lakki (myöhäistä muotia).

95. kesällä kuolleen pukuun kuuluu kukkeli eli päätä ja hartioita verhoava liina ("suojaa sääskiltä").

96. lähisukulaiset eivät osallistu kuolleen valmisteluihin ("ettei luule että kiirehtivät hautaan").

97. hautarakennelmiin tarvittu petäjä otetaan lähimetsästä (tiukataan tuohisiteillä, naulataan puunauloilla).

98. kuolleen alle asetetaan vastoja (peitetään vaalealla vaatteella).

99. lasten hautoihin laitetaan lempileikkikaluja ja kukkia.

100. kuollutta ei jätetä yksin kuoleman ja hautaamisen välisenä aikana ("ettei tuntisi itseään hylätyksi").

101. ihmisen nimikkotuohusta (jokaisella oma) poltetaan syntymän, häiden ja kuoleman jälkeen (kuoleman jälkeen annetaan palaa loppuun ja laitetaan hautaan pään yläpuolelle).

102. kuollutta kuljetetaan hitaasti ("ettei luule että halutaan eroon").

103. haudoilla käydään aamuisin ja aamupäivisin (ennen puoltapäivää, ilta ja yö henkien aikaa).

104. hautajaiskulkue kulkee samoja polkuja joita kuollut kulki eläessään ("jotta tämä voi jättää hyvästit rakkaille poluilleen"). 

105. hautapaikalle saavuttaessa kutsutaan sukulaisten henkiä, lasketaan kuollut kuopan päälle, vaihdetaan mukana tuodut ruokalahjat ja peitetään kuollut tuohilevyin tai petäjänkuorin.

106. haudan päälle tuleva hautapaalu koristellaan kaiverruksin ja kuolleen puumerkillä (juuren ympärille tuohta, paaluun saattajien kantamat tuohukset ja tuulipaikat).

107. tuulipaikoilla tarkoitetaan valkoisia poikkisarkaan leikattuja vaatesuikaleita joita pidetään mukana aina kun käydään haudoilla ("peälläh käymäh", sidotaan puihin ja hautarakennelmiin).

108. hautapaikan heinittymistä pidetään hyvänä enteenä (elämän jatkuminen).

109. haudan päälle rakennetun arkkutalon sivuseinän pääpuoleen jätetään pieni aukko josta sielu voi "silmitellä kun valkeih ilmoih" (haudan päällisten rakennelmien tarkoitus estää haudoilla kävijöitä tallaamasta kuolleen päälle).

110. maahanpanijaisiin tuodaan parhaita ruokia, katetaan kuolleelle oma osa, syödään, juodaan ja muistellaan kuollutta yhdessä (peijaisten toinen nimi, järjestetään hautaamisen jälkeen).

111. hautapaikoiksi valitaan saaria ja jokien rannoilla sijaitsevia pieniä kuusikkoja tai männikköjä (ei liian kaukaa asuinpaikasta).

112. lapsi haudataan suvun kalmiston keskelle (turvallisin paikka).

113. hautapylväät veistetään linnunhahmoisiksi (kattolaudat levittäytyvät siipisulkina haudan päälle).

114. hautaaminen suoritetaan kuolinpaikalle (tuvassa tuvan alle, metsässä metsään).

115. kylän hautausmaalta poistuttaessa sanotaan "jeäkeä tervehiks kylän kuollehet, mieron männehet, ruven rutjomat, tauvin tappamat, soan sortamat, tutut ja tuntemattomat" (myöhäistä perinnettä).

116. haudan päälle rakennettua arkkutaloa kutsutaan lapukaksi (ven. kropnitsa).

117. kuollutta hautaan laskettaessa "eännellään" ("etteivät tuonenkoirat purisi").

118. hautaaminen suoritetaan maanpäälliseen arkkuun jonka päälle asetetaan rikotut työkalut (sukupuolen mukaan), ajopuut ja väärinpäin käännetty reki (talvi). 

119. haudan rakenteisiin sidotaan kulkusia (soitetaan tultaessa ja lähdettäessä).

120. marit hautaavat mataliin maahautoihin joiden pohjalle asetetaan lautoja, havuja tai lehviä (kuollut lehvien päälle hyvin pestynä ja puettuna).

121. sukukalmistojen puihin ripustetaan eläinten luita.

122. hautaaminen suoritetaan ylösalaisin käännetyn ruuhen tai reen alle (vuodenajan mukaan).

123. maan päälle haudatut peitetään turpeella (niin että muistuttavat maakumpuja).

124. haudan kummallekin sivulle pystytetään kolme keppiä, keppien väliin poikkipuu, poikkipuulle porokello, kellon kieleen ohut nahansuikale (soi tuulessa, luo haudalle kodikkaan tunnelman).

125. hautaan laitetaan kuolleen itsensä valmistamia ja käyttämiä esineitä (osa ihmistä, käsiensä ja jalkojensa jatkeita).

126. miehiin ja naisiin liitetyt pyhät luvut toistuvat hautajaismenoissa (miehen haudan reunoja (arkun laitoja) pyyhitään viisi kertaa, naisen neljä, mies sidotaan viidestä kohdasta, nainen neljästä).

127. obinugrilaisten haudat pohjois-etelä-suuntaisia (etelä=lämpö, elämä, ylinen, pohjoinen=kylmä, kuolema, alinen).

128. arkkutalon eteläiseen päätyyn veistetään puutapilla suljettava räppänä jonka kautta omaiset voivat keskustella kuolleen kanssa (herätetään unesta koputtamalla taloon 4-5 kertaa).

129. kuolleen taskuihin laitetaan sembramännyn siemeniä ("viemisiksi lapsille").

130. kuolleen käsiin laitetaan pihlajanlehvät ("suojelemaan tuonelan koirilta").

131. kuolintalon lattialle ja kulkueen reitille lasketaan kuusenhavuja.

132. kuoleva nostetaan lattialle ("parempi kuolla lattialla kuin sängyssä", sängyt myöhäistä perinnettä).

133. hautarakennelmiin ja kuolinvaatteisiin ei käytetä mitään metallista ("polttelevat tuonpuoleisessa").

134. kuollut kannetaan talosta jalat edellä ("jotta näkee mihin viedään"). 

135. kuolinpaikalle asetetaan kirves tai tuhkaa kuolintalon liedestä.

136. vanhemman mallista arkkua kutsutaan ruuheksi (alkujaan yhdestä puusta koverrettuja, myöhemmin ruuhen muotoon laudattuja arkkuja).

137. hautaruuhen oikeaan laitaan koverretaan kahden tuuman mittainen aukko (silmien kohdalle, "jotta katsoo auringonnousuun", ruuhen pohjalle lehtiä ja tappuroita).

138. hautaruuhta aletaan kovertaa heti kuoleman jälkeen (jos kuolleelta ei jää omaa ruuhta, ajatellaan matkustavan ruuhella tuonpuoleiseen).

139. maahaudat kaivetaan suurten havupuiden juurille (kuusi, petäjä, juuret reitti aliseen).

140. hautapaikkojen puihin ei kajota (kaikki hautaamiseen tarvittava tuodaan muualta).

141. kuolleen puumerkki kaiverretaan kotia lähellä olevaan sukupuuhun, matkan varrella olevaan puuhun tai hautaa lähimpänä olevaan puuhun (merkkiä kaiverrettaessa kantajat lepäävät).

142. pariskuntien haudat kaivetaan vierekkäin, saman puun juurelle (johon puumerkit).

143. kantajat laskevat kuollutta niin että tämä koskettaa kuolintalon lattiaan, kynnykseen ja portaisiin (kolme kertaa kuhunkin, "suostutellaan lähtemään").

144. kuolintalon kynnykseen lyödään kirves ("koti on eri kuollehilla, tuvat tuonen tyttärillä, kuin on elävän pojilla").

145. lapsi haudataan kotipuun tai omenapuun juurelle (lähelle rakkaitaan).

146. hautaan väsätään pääskynpesän kokoinen tulisija ("jotta kuollut voi lämmitellä käsiään").

147. kuolevan henkeä vartioidaan ("henkie varteitih").

148. kuoleva asetetaan makaamaan talon pyhään nurkkaan ("lähelle vanhoja").

149. hengen lähtiessä avataan talon räppänä ja kohotellaan (lotkahutellaan) kattolautoja ("jotta löytää tiensä ulos").

150. kuolevaa ihmistä savustetaan pyhänä pidetyllä savulla ("kuajitettuh").

 

151. kuolintalon pöydälle laitetaan vesikuppi ja ikkunanpieleen valkoinen pyyheliina (sielua varten).

152. kuolleelta jääneet keskeneräiset työt tehdään loppuun.

153. kuollut pestään niin että toinen valaa vettä ja toinen hankaa puhtaaksi (havujen päällä, pesemisen jälkeen tiedustellaan oliko pesu mieleinen).

154. kuolleesta ajatellaan tulevan pesemällä "joutsenten kaltainen".

155. kuolinpuku ommellaan harsimalla valkoisesta kankaasta (ei solmuja, nappeja, hihansuita tai kauluksia).

156. kuolinpukuun kuuluvat sukat, tossut ja kintaat nieklotaan liinarihmasta tai palttinasta ja valkaistaan pakkasessa (ei kantoja, pohjia tai rautapiikkejä).

157. miehen kuolinvaatteisiin kuuluu paita, housut, vyö, luinen suka, varsikengät tai lipokkaat ja kukkeli tai tsohera (huppumainen päähine).

158. naisen kuolinvaatteisiin kuuluu rättsinä (vyötetään valkoisella nauhalla), kosto (ilman esiliinaa), sorakka (palmikoitujen hiusten päälle), paikka tai liina (sorakan päälle, tytöille pelkkä liina) ja kintaat.

159. kuollut asetetaan makaamaan pirtin pyhään nurkkaan (vastojen päälle, jalat ovea kohti).

160. hantit laittavat kuolleen ruuheen tai kanoottiin jonka päät hakataan pois (ihmisen pituuden mukaan).

161. arkkua aletaan valmistaa heti kuoleman jälkeen ("ettei tarvitsisi olla kauan kotoa vaila").

162. arkkulaudat ommellaan yhteen tuohella tai vitsoilla (oikeaan laitaan vaaksan pituinen aukko).

163. arkunkansi kiinnitetään puunauloilla ("se oli niinkun irallah, ka pokonniekka kun nousou sieltä ni miteimpä heän peäsöy sieltä kun on noakloilla noaklittu").

164. arkun valmistuksesta ylijääneet lastut laitetaan veteen, metsään tai tuleen.

165. arkun pohjalle asetetaan koivunlehtiä, vastoja, tappuroita tai valkoinen kangas.

166. kuolleen pään ja jalkojen alle laitetaan koivunlehdillä tai hiuksilla täytetyt tyynyt.

167. kuolleen viereen asetetaan esineet joita ajatellaan tarvitsevan tuonpuoleisessa (ruokaa, juomaa, työkaluja, piippu, kampa, lapsille leikkikaluja).

168. hauta sijoitetaan mäen tai harjanteen lämpimälle puolelle ("lämpimillä puolusilla, ei viluilla viimapuolusilla").

169. hauta kaivetaan kuolinyötä seuraavana aamuna (ennen puoltapäivää, kuoppaa vartioidaan tarkasti).

170. kuollut hyvästellään huiskuttamalla liinalla tai kumartelemalla.

171. kuolinpaikalle rikotaan astia.

172. kuolleen kantamiseen käytetään tuvan ortta (talvella viedään reellä).

173. hautaa lähestyttäessä kutsutaan sukulaisten henkiä (johdattamaan "valkeihin syntysii").

174. sukukalmistot sijaitsevat saarissa ja niemissä (jokien varsilla, rauhallisilla paikoilla).

175. hautapaikoiksi valitaan katajikkoja, kuusikkoja ja männikköjä.

176. haudoille ei mennä turhaan tai puolenpäivän jälkeen (kuolleiden koteja).

177. arkkutalot eli kropnitsat rakennetaan 3-5 hirren korkuisiksi (hirsirakentaminen vierasta perinnettä).

178. hautaan tarvittu maa-ala lainataan maanhaltijalta (lahjoin ja loitsuin).

179. kuolleen suuta peittävää kangaspalaa kutsutaan ripakoksi (kasvot peittävä kangas katevaate).

180. kuollut peitetään koivuntuohilevyin (kaikki läsnäolijat osallistuvat peittämiseen, peittämisen aikana itketään ja surraan äänekkäästi).

181. hautaamisen aikana lauletaan itkuvirsiä joissa toivotaan kuolleen palaamista ja pyydetään ettei "päälleen pantaisi painavia kiviä vaan kevyitä kesälehtiä".

182. kuolansaamelaiset peittävät kuolleet pienin kivin (lapinhaudat).

183. hautakumpuihin jätetään muurahaisten käytävien kokoisia onkaloja (sielujen kulkuteiksi). 

184. kuolleiden uskotaan keskustelevan eläväisten kanssa, katselevan maailmaa haudastaan ja käyvän kotona ("valkeista syntylöistä").

185. hauta peitetään hitaasti ("ettei kuollut pelästyisi").

186. valkoisten kankaiden (tuulipaikat) uskotaan tuovan kuolleelle iloa ("mitä enemmän sitä iloisempi on", kiinnitetään hautarakennelmiin ja puihin).

187. hautajaisista tultaessa painetaan kädet uunia vasten, kylvetään, pestään paikat huolellisesti ja savustetaan huoneet katajansavulla.

188. kuollutta tervehditään koskettamalla hautaa tai hautarakennelmia kädellä (toisen tavan mukaan sivellään havulla).

189. haudoille tuotujen ruokien (kalmoillizet) tulee olla alkamattomia (ei tähteitä).

190. tapaturmaisesti kuolleet haudataan "paikkoihin joissa ei kaiu".

191. haudalle tultaessa pidetään kädessä kolmea pientä kiveä.

192. kuollutta kumarretaan kolmasti (pään, keskivartalon ja jalkojen kohdalla).

193. kuolleelle leivottu leipä murretaan kahtia ("puoli jätetäh hänel, toine otetah keral", "jago juattu, sinun vuitti täs, kodivuitti meil", toinen puoli haudalle, toinen kotiin uunin korvalle).

194. hantit pitävät kuollutta sisällä yön yli (valvotaan tulen ääressä, hautaaminen seuraavana aamuna).

195. hantit ripustavat kuolleen vaatteet puihin (miehen vaatteet viideksi, naisen neljäksi päiväksi).

196. selkupit hautaavat jokien varsille (kylästä pohjoiseen, kuljetetaan venein).

197. talvella kuolleet nostetaan puihin ja kuljetetaan hautapaikalle keväällä jokien vapautuessa jäistä.

198. selkupit syövät hautajaisruokana kalaa.

199. hautarakennelmien valmistuksesta tulleet lastut laitetaan kuolleen tyynyksi.

200. saamelaiset peittävät kuolleen parhailla vaatteillaan, nostavat tämän ahkioonsa (nostajan oikeaan käsivarteen suojeleva rengas), vetävät ahkion rauhalliseen paikkaan, laittavat kuolleen tavarat (tulukset, työkalut) ahkioon ja latovat ahkion päälle kiviä, turvetta ja puunrankoja (toisen tavan mukaan vieritetään kallionrakoon).

201. kuolleet kannetaan sukupolven ja puolen mukaan (nuoret kantavat nuoret, vanhat vanhat).

202. lähimpiä surijoita kutsutaan murheväeksi, kuolintaloa murhetaloksi. 

203. hautajaisiin teurastetusta eläimestä keitetään rokka (eläintä pidetään kuolleen osana).

204. haudoilla poltetaan tuohuksia ja päreitä.

205. haudat sijoitetaan pyynti ja keräysmaiden läheisyyteen ("tutuille maille").

206. vepsäläiset rakentavat maahautoihin suorakulmion muotoisen puukehikon ("kuolleen maja").

207. vepsäläiset polttavat kuolleet selällään kuolinpuvussaan (tasaisella maalla, pää etelään, tuhkien ympärille tärkeimmät työkalut, tuhkat ja esineet peitetään mullalla, polttaminen yleensä vierasta vaikutusta).

208. vepsäläiset käärivät kumpuhaudoihin laitetut luut ja esineet koivuntuoheen ja asettavat nämä tuohimaton päälle (luut ja tuhka ripotellaan tuohen päälle, hautaan laitettuja esineitä tulukset, kaulakorut, sorsa, poro ja hirviriipukset ja saviastiat).

209. mordvalaisiin hautamenoihin kuuluu puukon lyöminen kuolinpaikalle, kuolleen kasvojen peittäminen liinalla, kanan uhraaminen, hautaan laitettujen esineiden raaputtaminen veitsellä (rikkomisen sijasta), kuolleen pukeminen (jalkoihin virsut, käsiin rukkaset), hiusten laittaminen (letitetään vastapäivään, nuoren ihmisen otsa koristellaan kukin), jalkojen ja käsien sitominen niinellä, kangasliinan laittaminen vyön alle, kuolleen vaatteiden ripustaminen seinälle (vanhimman naisen toimesta, vierailevan sielun sija), ruokien (piirakat, puuro, kala) esitteleminen kuolleelle, arkun puhdistaminen katajan tai kuusensavulla, rikki revityn luudan ja ruoholla täytetyn tyynyn asettaminen arkun pohjalle, kuolleen peseminen, itään päin kumartaminen, kuolleen eteen lankeaminen (pyydetään käymään usein), värikkäiden lankojen sitominen kuolleen kaulaan, saattajien hiusten aukaiseminen (lähiomaiset), valkoisten huivien sitominen saattajille (naissukulaiset), arkun valmistuksesta jääneiden lastujen ja pesuveden ottaminen mukaan, kuolleen nostaminen (naiset kantavat naisen, miehet miehen), rajakohdille (aidat, purot, tiet) pysähtyminen, hiilien laskeminen pysähdyspaikoille ja sukulaisten henkien kutsuminen vastaan (tarjotaan pähkinöitä). 

210. mordvalaisiin hautatapoihin kuuluu kuolleen laskeminen niinenkuoresta valmistetulle vuoteelle (kuoppa vuorataan niinellä), kuolleen kääriminen koivuntuoheen, kuolleen laittaminen kahden puisen kaukalon väliin (latvapuoli pääpuoleksi) ja kuolleen laskeminen maanalaisen puukehikon sisään (tuohialustalle).

211. hautajaisista tulevien jalkoihin heitetään halko (astutaan yli).

212. mordvalaiset hautaavat kuolinpäivänä (järjestelyt aloitetaan heti).

213. lapsen hautaan laitetaan kuppi, lusikka, omenia ja pähkinöitä.

214. mordvalaiset uskovat ensimmäisestä kalmistoon haudatusta tulevan paikan haltija (kalmon kirdi, ennen tätä paikalle haudataan tammesta veistetty ukko ja koivusta veistetty akka, suvun suojelijoiden kuvat).

215. mordvalaiset haudat sijaitsevat luonnonaukeilla ja jokien varsilla (syrjäisillä paikoilla).

216. mordvalaiset kulkevat hautaamaan hiljaisina ja hartaina (palatessa lauletaan ja metelöidään).

217. hautakummun päälle asetetaan parillinen määrä käsin taitettuja koivunvitsoja.

218. kuolleen päänalus täytetään koivunlehdillä.

219. saamelaiset hautaavat kivien ja kallioiden alusiin, luoliin ja mataliin maahautoihin (maahautoihin ladotaan kivistä seinät, korkeimmat kivet ulottuvat maan pintaan).

220. saamelaiset laittavat haudan pohjalle pieniä kiviä tai laakakiviä, jalkojen ja pään alle suuremmat laakakivet, pään ympärille kolme yhteen asetettua kiveä ja haudan katoksi suuret laakakivet (peitetään pienin kivin).

221. saamelaiset kietovat kuolleen pään, kädet ja jalat koivuntuohikerroksin ja lopuksi suureen yksinkertaiseen tuoheen.

222. saamelaiset laittavat hautaan tavaroita joita kuolleen arvellaan tarvitsevan (pyyntivälineitä, sukset, reki, koruja, astioita, ruokaa, juomaa).

223. merisaamelaiset kaivavat haudat vuonojen varsille luode-kaakko-suuntaan (katse auringonnousuun). 

224. saamelaiset haudat sijaitsevat hiekkapitoisilla saarilla ja joentörmillä (yksittäisiä ja ryhmähautoja, pohjois-etelä-suuntaisia, ryhmähaudat lähellä maan pintaa, 5-21cm).

225. saamelaiset asettavat kuolleet ruuhen tai nahan päälle (toisen tiedon mukaan kääritään nahkoihin ja peitetään pienin kivin, pintahautoja pidetään talvihautoina, hiekkaan kaivettuja kesähautoina).

226. mansit hautaavat puihin ja lavoille (puihin nostetaan etenkin lapsia).

227. samojedit käärivät kuolleet nahkoihin ja nostavat puihin (lapset nostetaan kätkyissä, annetaan olla "kunnes kevenevät" jonka jälkeen haudataan maahan tai peitetään kivin).

228. hautapuiksi valitaan mäntyjä (vrt. eläinten luiden ja kallojen ripustaminen petäjiin).

229. samojedit hautaavat rekiin (reki nostetaan kahden puun väliin tai korokkeelle, kuolleen tulee jäätyä kunnolla ennen rekeen nostamista).

230. kuolleita savustetaan ja tervataan (pesemisen sijasta).

231. lappilaiset ympäröivät kuolleen neljällä petäjänrangalla ja peittävät rakennelman kivin ja koivunoksin.

232. kolttasaamelaiset haudat sijaitsevat saarissa, rinteillä ja vesiteiden varsilla (maahaudat kaivetaan soikion muotoon, seinät pienistä kivistä).

233. kolttasaamelaiset hautaavat maahan ja rekiin (vuodenajan mukaan, maahaudoissa reki jätetään haudan päälle tai viereen).

234. kolttasaamelaisten haudat perhehautoja (pohjoisessa perhehaudat, etelässä sukukalmistot). 

235. hautaaminen suoritetaan kuolinpaikalle tai paikkaan jonne ihminen toivoo tulevansa haudatuksi.

236. hautoja rakennetaan pohjois-etelä-suuntaisiksi (katse keskipäivään), itä-länsi-suuntaisiksi (katse auringonnousuun), kuolinsuuntaisiksi ja saman suuntaisiksi edellisten hautojen kanssa.

237. mansit hautaavat maan pinnalle tai ihmisen mitan verran maan alle (15-40cm). 

238. mansit käärivät kuolleen poronnahkaan ja peittävät tämän sammalin tai poronkarvoin (viereen tarvitsemansa tavarat, hauta peitetään koivuntuohella ja ohuella maakerroksella). 

239. mansit rakentavat haudan päälle yksinkertaisen puukehikon (ei kaikissa haudoissa, rakennetaan ympäröimällä kuollut puoliksi halkaistuilla puilla tai maasta kerätyillä rangoilla jotka kiinnitetään maahan lyötyihin pystytolppiin, kehikko peitetään koivuntuohimatoilla).

240. lapsi haudataan huolellisesti koivuntuoheen käärittynä tai ontossa puunrungossa.

241. hautarakennelmiin tarvitut laudat kiilataan suorasta ja pitkästä männystä ja kiinnitetään yhteen puusitein (sahaaminen ja naulaaminen vieraita tapoja).

242. hauta peitetään kääntämällä reki tai ruuhi ylösalaisin haudan päälle.

243. hautaruuhi hakataan puoliksi niin että puoliskot muodostavat suojaavan kotelon (kuollut alimmaiseen puoliskoon, peitetään tuohella, katteeksi toinen puolisko).

244. hautaruuhen perä jätetään miehen ja kokka naisen haudalle (melomisjärjestyksen mukaan).

245. kuolemaa lähestyvä poistaa sammaleet siltä kohtaa mihin haluaa tulla haudatuksi (asetetaan takaisin hautauksen jälkeen).

246. talvisin voidaan polttaa rovioita joilla saadaan maa pehmeäksi hautaa varten (myöhäistä perinnettä).

247. hautalahjoja annettaessa sanotaan "tämän saat, et enempää" ja rikotaan työkalu tai astia haudalle.

248. kuolleen kirves ja tulukset jätetään haudalle (tulen tekoon tuonpuoleisessa).

249. valkoinen sieluliina kiinnitetään haudalle pystytetyn kuorimattoman kepin tai kuolleen toteemia kuvaavan pylvään päähän.

250. kuollutta kuljettavan poron sarviin tai ruuhen kokkaan kiinnitetään valkoinen liina.

251. kuolintaloon kiinnitetään valkoinen liina (pidetään niin kauan kun kuollut on talossa).

252. hautapaalun päähän veistetään lintu (yleensä käki). 

253. kuolinvaatteita pidetään myöhäisenä perinteenä (aiemmin hautaaminen parhaissa vaatteissa, häävaatteissa tai arkivaatteissa).

254. kuolleen vaatteet revitään ja kengistä leikataan kärjet pois (ajatellaan siirtävän esineet tuonpuoleiseen, vaatteiden ulkomuotoa tärkeämpänä pidetään puhtautta, solmuttomuutta ja mukavuutta).

255. kuollut vedetään haudalle reessään (vauhtia lisätään sitä mukaa mitä lähemmäs päästään, tulomatkalla kiirehditään, eläväiset eivät saa istua kuolleen rekeen).

256. hautaushetkellä satavaa lunta pidetään hyvänä enteenä (N-umin l-umi).

257. hukkunut haudataan siihen kohtaan johon vesi tämän kuljettaa (pidetään "puhtaana kuolemana").

258. kolttasaamelaiset aloittavat hautajärjestelyt heti kuoleman jälkeen (kuolleen kunniaksi teurastetaan poro, hirvas jos mies, vaadin jos nainen).

259. kuolleen pään viereen asetetaan leipä ja viljanjyvillä täytetty astia (jos maanviljelijä).

260. marit laskevat kuolleen hautaan hääliinansa varassa (puolisolta saatu).

261. hantit sitovat kuolleen pölkyistä tehdylle lautalle ja lähettävät tämän ob-jokea pitkin pohjoista eli tuonpuoleista kohti.

262. kuolintalon ikkunalle kaadetaan tilkka vettä (värähtämisestä katsotaan milloin henki poistuu).

263. kuolevaa hyvästeltäessä tartutaan tämän käteen.

264. kuolinruuhen pohja pehmitetään mukavaksi ja sille asetetaan lehtiä ja tappuroita ("pehmiet tilaiset pitäis pehmitellä, armahat tilaiset asetellah").

265. sukulaisten henkiä pyydetään tulemaan lasta vastaan marjojen keralla ("mielisyntyiset ottaisivat vastaan mesimarjojen kera, jotta tällä olisi hyvä olla").

266. "jos ei kuoliella hengi lähe käyväh katolla kattolautoloi liikuttamassa, kun on hengi seisattund, jottei lähe" (kuolinhetken tapoja).

267. "huonehes soabi pokoniekka olla ikänsä ja ikkunasta katsuo" (grobun eli arkkutalon kuvaus).

268. suvun hautapuuksi valitaan ikihonka tai kuusi (haudat puun ympärille). 

269. kuolinpaikalle asetetaan puukko, kirves, kuumennettu kivi tai hiili.

270. kuoleman jälkeen avataan talon ovet ja räppänät, kaadetaan penkit, loihditaan "koti on eri kuollehilla, kuin on elävän pojilla", kannetaan kuollut ulos, suljetaan ovet ja räppänät, kosketellaan uunia, lakaistaan lattia koivun, katajan ja männynoksista tehdyllä luudalla, pestään lattia perältä ovelle päin ja kierretään talo 1-3 kertaan.

271. kuollutta viemään lähdettäessä sanotaan "hyväst nyt jälkeejääneet, hää lähtöö viimise kerr sill matkall, ettei ennää kottii tule".

272. hautajaiskulkue pysähtyy kotiportilla, sukulaisten taloilla ja risteyksissä (kulkueen etummainen soittaa kelloa, kulkueen jäljet lakaistaan).

273. kuolleen rekeä tai purilasta vetämään valitaan musta tai vaalea eläin (reki jätetään haudalle tai pestään joen rannalla).

274. kuollut nostetaan pihalle ja tälle rakennetaan havumaja (jonka suojassa voi odottaa hautausta).

275. kuolleen kanssa tekemisissä olleet esineet jätetään haudalle tai piilotetaan kallionrakoihin.

276. haudalta palattaessa pestään kädet, painetaan puhtaat kädet pätsin otsaan, poltetaan katajia talon kynnyksellä, kuljetaan tulen yli, huiskitaan toisiaan katajan tai hopeakuusen oksilla ("mene kotiisi, älä tänne jää"), vedetään viiva maahan, heitetään tuhkaa haudalta tulijoiden päälle, kylvetään ja pukeudutaan puhtaisiin vaatteisiin.

277. arkkutalon ikkunasta "hänel päiväe kattsuo" (ikkunan toisesta tarkoituksesta, luojahenki). 

278. kuolevan kuullen ei tulisi itkeä.

279. kuolleiden nimiä ei lausuta ääneen (etenkään suruaikana).

280. kuolevan ihmisen pää käännetään pohjoista kohti ja tämän rinnan päällä katkaistaan tikku (kuolemaa jouduttavia tapoja).

281. virolaiset pukevat kuolleen valkoiseen (pellavaiset housut tai hame, naiselle huivi päähän).

282. virolaisiin valvojaisiin kuuluu yön läpi valvominen, papujen tai herneiden tarjoaminen ja kuolleen vartioiminen (ei jätetä yksin hetkeksikään).

283. virolaiset hautaavat kuolemaa seuraavana aamuna (saattajien perään heitetään tuhkaa, saattueen pysähtyessä syödään ja juodaan, matkan varrella olevaan puuhun sidotaan värjätty villalanka, kuolleen alla olleet havut heitetään veteen).

284. komivanhukset jakavat vaatteet sukulaisilleen ennen kuolemaa (naiset etenkin nenäliinansa).

285. hääliina revitään kahtia puolison kuollessa (toinen puoli hautaan, toinen leskelle).

286. eläväiset eivät saa sovittaa tai pitää yllään kuolinvaatteita.

287. vanhuksen pukeutuessa kuolinvaatteisiinsa tiedetään tämän toivovan kuolemaa.

288. kuolleille ei saa pukea kirjailtuja tai kuvioituja vaatteita ("sielu kulkisi onnettomana kunnes vaatteet vaalenisivat").

289. kuolinvaatteet valmistetaan itse (kenties alkujaan naisten tapa).

290. vatjalaiset hautaavat kuolleet metsissä sijaitseviin kalmistoihin ja peittävät haudat suurin kivin (kivien ääressä itketään ja syödään peijaisruokia, itkemässä käydään kahdesti vuodessa).

291. naimattomina kuolleet neidot saatellaan haudalle kuin häihin (naimaonnea toivottaen, "täällä et ehtinyt mennä miehelle, mene tuolla kunnon sulhon kanssa", hautaan vaimonpäähine ja juhlapuku ).

292. udmurtit pitävät hautaa "kuolleen kotina".

293. udmurtit pukevat kuolleen valkoiseen asuun ja laittavat mukaan tärkeimpiä esineitä (lusikka, vihta, hautaaminen heti kuoleman jälkeen).

294. udmurtit eivät kutsu hautajaisiin ("ne tulevat joita asia koskettaa").

295. udmurtit asettavat kuolintalon uunin päälle kupit vieraileville sukulaisten hengille (kuppeihin kutakin ruokalajia, tarjoiluja laitettaessa sanotaan "pudotkoon tämä teidän eteenne, isoisä ja isoäiti", laittajana suvun vanhin).

296. udmurtit käärivät kuolleen tuoheen tai asettavat tämän yhdestä puusta koverrettuun ruuheen.

297. komit kutsuvat hautaa kuolleen taloksi (gort).

298. obinugrilaiset kokoontuvat kuolevan ympärille henkisielun (lili) lähdön ajaksi (hengen lähdön jälkeen kuollut pestään ja puetaan juhla-asuun, valmistelujen aikana lauletaan itkuvirsiä hajanaisin hiuksin tai peitetyin kasvoin).

299. obinugrilaiset käyttävät arkkuna yhdestä puusta koverrettua ruuhta jonka keula katkaistaan (ruuheen työkaluja ja tarve-esineitä, kuolleen päälle kaksi punaista villalankaa, katkeamisesta ennustetaan).

300. obinugrilaisiin hautajaisiin kuuluu yhteinen ruokailu, kuolleen kuljettaminen haudalle (kantaen tai reellä), ruuhen kaivaminen maahan tai asettaminen maan pinnalle (vuodenajan mukaan, ruuhen sijasta voidaan käyttää tuohia tai puukehikkoa), kuolleen tavaroiden laskeminen haudan päälle (reki, sukset, jousi) ja tulen yli hyppiminen haudalta palattaessa.

301. kolttasaamelaiset hautaavat ahkioihin ja ontoiksi koverrettuihin puunrunkoihin (haudat hiekkamaahan joen tai järven törmälle, niemeen, saareen tai metsään, lähelle kotaa tai kahden koivun väliin, pää pohjoista, koillista tai luodetta kohti).

302. saamelaiset haudataan täysissä pukeissa ja koruissa tuoheen tai nahkoihin käärittynä (mukaan kolikoita, karhunhampaita, tulukset, kirves, lankaa, neuloja, jousi, nuolia, lapset kääritään taljoihin).

303. saamelaiset ovat hiljaa kuoleman hetkellä (sukulaisten henkien ajatellaan tulevan ihmistä vastaan, hengen lähdettyä lyödään koukulla tai halolla pataan ja painetaan kuolleen silmät kiinni kostealla rievulla).

304. saamelaiset pitävät kuollutta kodassa yön yli ("jotta henki ehtii poistua", peitetään luoteella, kuolinpaikalle kivi, vuodevaatteet pensaan alle tai puunoksaan, uusi kota kuoleman jälkeisenä päivänä, kuolinkodasta itään, kuolinkotaan jätetään ruodepuut).

305. kuolleen kanssa samaan kotakuntaan kuuluneet lahjoittavat tälle siellan (lahoamaton esine kuten sarvilusikka, "nämä saat antina siksi kunnes mekin tulemme sinne").

306. kuollut haudataan "sellaisena kuin on" (kuolinhetken vaatteissa, käteen kintaat, toisen tiedon mukaan kääritään liinaan).

307. kolttasaamelaiset asettavat kuolleen kahden taljan väliin (karvapuoli sisäänpäin, "lämmin ja mukava sija", päälle ja ympärille lahjoja, "vasempaan kainaloon, mekon sisään").

308. saamelaiset kesähaudat valoisiin etelä-rinteisiin (enintään 0.5m syviä, täytetään hiekalla, pää kuolinsuuntaan, talvella ahkioon taljojen sisään pujotettuna).

309. kehikkohauta (lihtti) rakennetaan peittämällä hauta vieri viereen ladotuilla koivunrangoilla, oksilla ja turpeella (ruohopuoli alaspäin).

310. talvihauta peitetään lumella (päivänpuoleiseen rinteeseen, hangen tasoon).

311. saamelaiset kuljettavat kuolleen veneellä, ahkiossa tai kelkassa (vetämään kuolleen oma ajokas, kaulaan kello, sarveen valkea liina, ajetaan perheen elinalueen läpi, paluumatkalla ei katsota taakse, ajokasta ei valjasteta matkan jälkeen).

312. kolttasaamelaiset syövät kuollutta vetäneen ajokkaan juhlallisin menoin (ajatellaan siirtävän poron tuonpuoleiseen).

313. saamelaisten hautaamisen jälkeisiin tapoihin kuuluu ruokien valmistaminen, sukulaisperheiden kutsuminen, kuolleen vaatteiden pukeminen pölkyn päälle, pölkyn pystyttäminen kodan perälle, pölkyn pään peittäminen valkealla liinalla, tarjoilujen asettaminen pölkyn viereen, tarjoilujen jakaminen vieraille (kuolleen nimissä, jakajana emäntä tai leski), syöminen, kiittäminen, pölkyn puhutteleminen ("näemme viimeistä kertaa"), pölkyn koskettaminen ("nuku rauhassa, mekin tulemme sinne"), vieraiden poistuminen, pölkyn riisuminen, pölkyn hautaaminen ja kaiverretun kepin pystyttäminen pölkyn haudalle tai perheen seitaan (keppiin valkoinen liina).

314. hautapaikalla ja kuolinkodalla kasvavia puita (jämes-muorah, kuolleen puut) pidetään pyhinä (ei kajota). 

315. hautapaikkojen maata pidetään pyhänä (ei kajota, ei liikuta öisin).

316. tapaturmaisesti kuolleet etsitään ("ettei haamusielu jää vaikertamaan").

317. hautalahjat annetaan koivutuokkosissa (ripustetaan hautaa lähimpänä olevaan puuhun).

318. hautaruuhi koverretaan puun mukaan (levenee alaspäin).

319. haudan päälle pystytetään kuolleen rakkaimpana pitämä esine (kävelykeppi, työkalu, jousi).

320. maantasainen hauta rakennetaan siirtämällä sammalet sivuun, kaivamalla matala kuoppa, nostamalla kuollut kuoppaan ja laittamalla sammalet takaisin paikalleen. 

321. haudalle lasketaan koivunlehtiä (keväisin ja kesäisin käytäessä).

322. vanhimmissa maahaudoissa kuolleet selällään päällään punaista okra-väriä (mukaan eläinten hampaista ja helmistä tehtyjä kaulakoruja).

323. volgalaiset maahaudat jokien varsilla jalat jokea kohti (päällystetään laakakivillä).

324. pariskunta haudataan vierekkäin (nainen miehen oikealle puolelle, uskotaan vaihtuvan tuonpuoleisessa vasemmalle, järjestys jossa istutaan arkena).

325. unkarilaiset peittävät kuolleen silmät, suun ja sydämen hopealevyillä (hautaan helmiä, jalkoihin kirves).

326. synnytyksessä ja ennen nimeämistä kuolleet haudataan puun tai kivien onkaloihin.

327. synnytyksessä kuolleet äiti ja lapsi haudataan vierekkäin (väliin piikivenpala).

328. obinugrilaiset pesevät kuolleen, pukevat tämän juhlavaatteisiin, köyttävät jalat ja kädet yhteen (miehet viidestä, naiset neljästä kohtaa) ja toivottavat tälle hyvää matkaa.

329. kuolinhetken säästä ennustetaan (jos pysyy samana tai selkenee ajatellaan lähteneen hyvillä mielin, jos synkkenee pahoilla).

330. hautaamaan lähdettäessä huudetaan äänekkäästi ja puhdistetaan lähtijät savustamalla.

331. obinugrilaiset haudat sijaitsevat rinteillä ("patsaskukkulat", suvun vanhin osoittaa haudan paikan ja suunnan).

332. obinugrilaiset laskevat kuolleen hautaan selälleen köytettynä (jalat itään päin, tuoheen, kankaaseen tai kaisloihin käärittynä).

333. kuolleen viereen asetetaan jousi tai tärkein työkalu (sukupuolen mukaan).

334. kuolleen siteet (vyöt, köydet, vanteet) katkotaan tämän omalla veitsellä (veitsi käden viereen).

335. obinugrilaiset piirtävät kuolleen ihoon, hautakumpuun tai haudan seinämään auringon, kuun ja sielulinnun kuvat.

336. hautaan sirotellaan puiden siemeniä. 

337. obinugrilaiset lesket katkaisevat palmikkonsa ja laskevat ne hautaan.

338. hautakummulle pystytetty pylväs kertoo ihmisen suvun, sukupuolen ja aseman (pylvääseen kaiverretaan perheen tamga eli toteemimerkki).

339. hautaamisen jälkeisiin tapoihin kuuluu piirin muodostaminen kummun ympärille, lahjojen ripustaminen puiden oksille, viivan vetäminen jalanjälkien yli ja tulen, veden ja savun avulla puhdistautuminen.

340. selkupit hautaavat kuolleet jalat pohjoiseen päin.

341. unkarilaiset hautaavat auringon mukaan (itä-länsi-suuntaan).

342. mansit kantavat kuolleen majasta pää edellä (vrt. vastasyntyneen tuominen sisään jalat edellä).

343. liiviläiset haudat pohjois-etelä-suuntaisia kivihautoja (kuollut asetetaan selälleen luonnonkuoppaan, ympäröidään littein kivin ja peitetään kivien ja hiekan avulla, hautaaminen juhla-asussa, työkalut ja astiat rikotaan).

344. vepsäläisten haudoilla kasvaa pyhiä katajia joihin ripustetaan valkoisia käsipaikkoja (sielujen ajatellaan majailevan paikoissa).

345. kuolleen kunniaksi karsitaan oksa perheen karsikkopuusta (puu valitaan taloa perustettaessa, puuhun sidotaan nauhoja, juurelle viedään lahjoja, alkuperäisen uskomuksen mukaan puun itse ajatellaan pudottavan oksan).

346. suvun kalmisto rakennetaan onton puun ympärille (lahjat puun sisään).

347. saamelaiset vetävät kuolleen haudalle valkoisella porolla (hautaaminen ahkioon tai maahan, jälkimmäisessä tapauksessa ahkio särjetään, tarkoitus siirtää ahkio tuonpuoleiseen).

348. samojedit kuljettavat kuolleen oman ajokkinsa tai mustan poron vetämänä (haudalla poro teurastetaan ja syödään, luut ja kallo sarvineen hautakodan päälle, leirien välillä kuolleiden haudoilla pysähdytään ja syödään kala-ateria).

349. kuollutta kuljettavaan poroon sidotaan valkoinen liina (vasemmalle jos nainen, oikealle jos mies, leikataan kuollutta peittävästä kankaasta, saattueen perään heitetään tuhkaa sanoin "menkää liinan mukana hautaan asti", liina ripustetaan haudan lähellä olevaan puuhun).

350. setukaiset kantavat naiset pääliinoilla, neidot vöillä ja miehet ohjaksilla.

351. kuolleelle voidaan esittää toivomuksia ottamalla tämän vaatteista lanka (toisen tavan mukaan päälleen asetetaan lankanippu ja vedetään nipusta lanka). 

352. kuollutta vetävän poron sarvet koristellaan liinoin, nauhoin ja kelloin (henkien uskotaan seuraavan kellojen ääntä).

353. kuollutta vetävän poron sarveen sidottu valkoinen liina repäistään kahtia hautaa peiteltäessä ja sanotaan "samoin kuin osa tästä kankaasta jää tänne, samoin älä sinä vielä meistä kokonaan erkane".

354. udmurtit sanovat valkoista sieluliinaa repäistessään "urtin otamme tänne, onnen otamme tänne" (vasen pala kuolleen rinnan päälle, oikea pala vuodeksi kuolintalon orteen).

355. marit repäisevät kuolleen vaatteista langan ja toivovat talon onnen jäävän ennalleen.

356. valkoisten sieluliinojen edeltäjinä pidetään miesten ja naisten pukuihin kuuluneita etu ja takaliinoja.

357. lähimmät sukulaiset valmistavat haudalle pystytetyn paalun ja siihen kiinnitetyn kankaan (perheen toteemin eli tamgan tunnuksia).

358. komit pystyttävät haudalle kaksihaaraisen kepin tai puun taimen jolta leikataan latva ("jotta kasvaisi kaksihaaraiseksi", tien tuonpuoleiseen ajatellaan kulkevan latvojen välistä).

359. komit kutsuvat haudalle istutettua puuta "kuolleen puuksi" (koristellaan valkoisin kankain ja kukin, kuolleen tunnetilojen uskotaan näkyvän puun hyvinvoinnista, hautapuiksi valitaan pieniä kuusia ja kaksihaaraisia katajia).

360. kuolinvaatteisiin, hautaan laitettuihin vaatteisiin ja haudan päälle ripustettuihin vaatekappaleisiin jätetään pitkiä lankoja.

361. vienankarjalaiset jättävät haudan päälle seitsemän pientä saviruukkua.

362. arkkutalon sieluikkunan koristeeksi laitetaan havunlehvä.

363. komit kantavat kuolleelta jääneet tavarat joen rannalle ja laittavat menemään virran mukana (keväällä jäiden lähdettyä). 

364. kuolleen pään alle laitetaan koivunlehtiä, haudan päälle koivunlehviä ja pohjalle kuusenoksia.

365. hautaamaan lähdettäessä avataan talon ovi ja sanotaan "tule takaisin".

366. hautaan tarvittava maa-ala lainataan Maan emolta heittämällä kuoppaan lahjoja.

367. hauta puhdistetaan polttamalla paikalla tulta, savustamalla katajan tai kuusensavulla tai polttamalla haudassa pihkaa.

368. haudalta lähdettäessä kumarretaan ja pyyhitään jalat maahan.

369. nenetsit pukevat kuolleen parhaimpiin vaatteisiin, kantavat tämän ulos kodasta, käärivät tuohiseen mattoon ja siirtävät kodan toiseen paikkaan (pysyvä rakennus jätetään autioksi pariksi vuodeksi).

370. nenetsit varustavat kuolleen eväin, vaattein ja esinein (pitkää matkaa varten, esineet rikotaan haudalle).

371. arkkutaloon rakennetaan kaksi räppänää, toinen kotiin päin ("jotta voi seurata sukulaisten toimia"), toinen itään eli auringonnousuun päin.

372. kuollut saatetaan hautaan ennen ensimmäistä auringonlaskua (jos kuolema auringonlaskun jälkeen voidaan haudata seuraavana päivänä).

373. mansit rakentavat kuolleen ympärille salvosmaisen hirsikehikon ja pylvään (pylvääseen vaatekappaleita).

374. hautajaisiin käydään kutsumassa silmästä silmään.

375. itä-suomalaisiin hautatapoihin kuuluu kuolleen kantaminen suvun kalmistoon laudan päällä, hautaaminen, kummun luominen haudan päälle ja hyvästien jättäminen itkuvirsien säestyksellä (menoja johtaa itkijä-ämmä).

376. kotona yön viettänyt kuollut herätetään itkuvirrellä (ei uskota ymmärtävän tavallista kieltä).

377. marit laittavat kuolleen mukaan kepin jolla voi "puolustaa itseään tuonen koiria vastaan".

378. erzalaiset säilyttävät hiuksensa ja ottavat ne mukaan hautaan (osa ihmistä).

379. mansit kiskovat päästään hiuksia ja asettavat ne kuolleen päälle.

380. hantit leikkaavat suortuvia kuolleen hiuksista ja säilyttävät ne muistajaisiin. 

381. vienankarjalaiset vuoraavat haudan koivunlehdillä (etenkin pään aluksen, riitsitään vastoista).

382. talon vanhin kannetaan ulos katosta irrotetuilla orsilla (kuolinpaikalle kaadetaan vettä).

383. vienankarjalaiset karjuvat hautaamista aloittaessaan (suoritetaan piirissä polvillaan, koko saattoväki osallistuu peittämiseen).

384. kolttasaamelaiset hypistelevät kuolleen päästä varpaisiin ennen maahanpanoa (samalla kiitellään hyviä tekoja).

385. marit laittavat kuolleen päälle punaisia ja vihreitä lankoja (sielun ajatellaan laskeutuvan lankoja pitkin tuonelaan).

386. marit uhraavat kuolleelle kanan tai kukon (sukupuolen mukaan, lapselle rikotaan muna).

387. marit hautaavat mataliin maahautoihin (kuolemaa seuraavana päivänä).

388. marit rakentavat haudat korkeille paikoille asutuksen läheisyyteen (sukulaiset haudataan vierekkäin "jotta vanhemmat hyväksyvät joukkoonsa").

389. marit pystyttävät haudalle pylvään ja puuntaimen (pylvääseen sidotaan liina). 

390. marit merkitsevät haudan ihmisen mittaisella seipäällä (seipään nenään pyyhe ja puusta veistetty lintu).

391. mordvalaiset rakentavat haudat korkeille paikoille, rotkoihin ja jokien varsille (hautaaminen suvuttain).

392. mordvalaisten taruissa kuolleet haudataan puihin (talvihautaamista).

393. udmurtit hautaavat etelärinteisiin, metsiin, jokien varsille ja lähteiden lähelle (läheiset sukulaiset vierekkäin, haudoille puisia patsaita).

394. vatjalaiset hautaavat "tammisikkoo" (tammien keskelle).

395. marit laittavat lapsen hautaan aikuisen pituisen nuoran (toivotaan että varttuu mittaan tuonpuoleisessa).

396. marit asettavat kuolleen päälle lankanipun mistä jokainen ottaa yhden ("kas kuinka pitkän otin, anna minulle yhtä pitkä ikä").

397. mordvalaiset uskovat sukulaisten palaavan haudassa "yhteiseen elämään". 

398. sukulaisten henkien ajatellaan kokoontuvan kantajien ja saattajien ympärille (pyhä hetki).

399. karjalaiset salvaavat kuolleelle neliskulmaisen kehyksen (kuollut taljoille kehyksen sisään, katetaan tuohella).

400. saamelaiset hautaavat kivillä ympäröityyn hautaan tuoheen käärittynä (talvella onttoon puuhun).

401. mordvalaiset hautaavat maahan tuoheen käärittynä (haudan päälle viisikerroksinen arkkutalo).

402. marit hautaavat puusta koverrettuun ruuheen.

403. hantit käärivät kuolleen poronnahkoihin ja hautaavat ruuheen.

404. samojedit kyhäävät kuolleen päälle katoksen kannoista tai pölkyistä (mukaan parhaimmat vaatteet ja tärkeimmät työkalut).

405. virolaiset asettavat kuolleen pään alle pihlajanoksia.

406. virolainen nainen leikkaa miehen kuoleman jälkeen lettinsä, laittaa ne hautaan ja kääntää korunsa nurinperin.

407. kuolleen käteen laitetaan keppi, luuta tai sirppi.

408. virolaiset laittavat hautaan rahoja, hopeakoruja, ruokaa, juomaa, neulan ja lankaa (naiset), kirveen (miehet), vihdan ja neulan jolla kuolinvaatteet ommeltiin.

409. saamelaiset laittavat hautaan ruokaa, lusikan, jousen ja nuolia (mies), neulan ja lankaa (nainen), kirveen ja tulukset.

410. udmurtit laittavat hautaan kirveen, veitsen, lusikan, kattilan ja niinivirsut.

411. mordvalaiset laittavat lapsen hautaan kupin, lusikan ja orehkia.

412. marit laittavat hautaan niinivirsut, villin ruusupensaan oksia ja kepin.

413. kuolansaamelaiset hautaavat luonnonkuoppiin (peitetään pienin kivin, kivien päälle kerros puita).

414. hautajaisruokina syödään kuhaa, rokkaa tai maitovelliä.

415. hautajaisruoka syödään kuolintalossa ennen haudalle lähtöä tai haudalla haudan päältä (osa ruokaa maahan, ruokailun aloittaa suvun vanhin, ateriaan osallistuvat vain sukulaiset).

416. udmurtit tarjoavat hautajaisissa puuroa, lihaa, bliniä, olutta ja kumyshkaa (kuolleille oma kuppi uunin kupeelle, kuppiin niin monta kynttilää kuin muistetaan suvun kuolleita, suvun vanhin lausuu rukouksen).

417. udmurtit vievät haudalle leipää, kananmunia ja voita (peitetään mullalla, lausutaan rukous esivanhemmille).

418. marien hautajaisiin kuuluu ruokalahjan laskeminen haudalle (jokainen tuo ruokalahjan, "tämä sinulle tulee hyvään tarpeeseen").

419. marit laittavat hautaan lusikan, astioita, työkaluja, piipun, viltin ja vaatteita (lapselle leikkikaluja).

420. hautajaisiin teurastetun eläimen nahat ripustetaan hautaa ympäröiviin puihin (luut hautaan).

421. marit asettavat hautakummun päälle leivän ja "niin monta kynttilää kuin perhekunnassa kuolleita" ("eläkää sovinnossa toisessa elämässä").

422. metsäsuomalaiset laittavat kuolleen alle metsälintujen höyheniä tai sulkia (reki ja maahautoihin, totemististen heimouskomusten jäänteitä). 

423. virolaiset kaatavat kuolleen päälle olutta ("ettei lähtisi janoisena").

424. saamelaiset kaivavat kuolleen kunniaksi syödyn poron luut maahan.

425. udmurtit kaivavat haudan käsin (polvillaan, suurella hartaudella).

426. savolaiset kantavat kuolleen tulen yli tai kahden tulen välistä.

427. kuolleen kanssa kosketuksissa olleet tavarat poltetaan tai viedään metsään (tuhkasta ennustetaan ja sitä heitetään kuolleen perään).

428. karjalaiset peittävät kuolleen kivin ja polttavat haudan päällä tulia.

429. haudalta tultaessa laitetaan kädet uunia vasten, kävellään lattialle levitetyssä tuhkassa, savustetaan pirtti ja luututaan lattia vastan ja veden kanssa.

430. kuolleen kunniaksi särjetään talon arvokkain esine ("tuon saat muttet muuta"). 

431. kuollutta vetävä reki kaadetaan ympäri ennen matkaan lähtöä.

432. virolaiset taputtavat hautakumpua katajaisella kepillä ja kylvävät haudan ympärille pellavan siemeniä.

433. vienankarjalaiset sanovat kirvestä kuolinsijalle lyödessään "ulos entiset, vastauutuiset sisään" (muunnelmia vanhemmasta tavasta muuttaa kuoleman jälkeen eri paikkaan).

434. kuolleelle vuollaan lastuja kotitalon seinästä (mukaan hautaan).

435. kuolintalo lakaistaan pihlajaisella luudalla.

436. reen alus ja hautapaikka puhdistetaan pihlajanlehvin.

437. kuollutta kuljettavan veneen paikalta otetaan kolme kiveä.

438. marit ripustavat kuolleen vaatteet hautaa lähimpänä olevaan koivuun.

439. samojedit peittävät kuolleen risuilla tai lumella (vuodenajan mukaan, korkealle paikalle).

440. komit kutsuvat sukukalmistoa saiksi ja yksittäisiä hautoja nimellä gu (kuoppa). 

441. udmurtit sulkevat kuolleen silmät ja voitelevat suun voilla tai hunajalla ("kauhuasi lievennämme").

442. udmurtit pesevät kuolleen niinenkuorien päällä (pestään vastoin, pesun jälkeen puetaan valkoiseen pukuun, hattaroihin, tuohivirsuihin, huopahattuun ja rukkasiin, käteen sauva, naiselle ikänsä mukaiset korut).

443. udmurtit veistävät kuolleen kirstun (koros) yhdestä puusta (vanhemman tavan mukaan kääritään koivuntuoheen tai taljoihin).

444. udmurtit asettavat kuolleen pään alle vastan ja viereen tarvekaluja (ruokaa, juomaa, kattila, kuppi, kirves, lusikka, niinenkuoria, kengäntekovälineet, naiselle neuloja, lankaa ja vaatteita, naimattomalle hääkangasta, lapselle kuppi, lusikka ja rakkain leikkikalu).

445. udmurtit sivelevät kuolleen lapsen suulle hunajaa ja pyytävät sukulaisten henkiä pitämään tästä huolta (toisen tavan mukaan äidin maitoa).

446. hautalahjoja laskettaessa sanotaan "tässä sinulle, käytä kun tarvitset". 

447. udmurtit kantavat kuolleet niiniköysillä (talvisin kuljetetaan reellä).

448. udmurtit kaivavat haudat pohjois-etelä-suuntaan (kasvot etelää kohti).

449. udmurtit asettavat haudan pohjalle niinenlastuja ja villoja ja sanovat hautaa täyttäessään "tulkoon sinulle kullaksi ja hopeaksi" (täyttämisen jälkeen sytytetään kynttilät, murennetaan leipää kummulle ja rikotaan haudan viereen lusikka ja kuppi).

450. arkkutalon ikkunaa kutsutaan nimellä urt vetlon pas (urtin kulkureikä, pään oikealla puolella).

451. valkoinen sieluliina repäistään sanoin "samoin kuin osa tästä kankaasta jää tänne ja osan otamme kotiin, samoin älä sinä meistä kokonaan erkane" (vasen puoli kuolleen rinnan päälle, oikea puoli kotiorrelle tai seinälle).

452. udmurtit rakentavat haudan päälle niinenkuorisen suojakaton (neljän tolpan varaan, l´ipet).

453. komit laittavat hautaan paljon tarvekaluja (jousi, nuolia, kuppi, lusikka, ruokaa, juomaa, vaatteita).

454. komit asettavat kuolleen päälle punaisia kangasvöitä, pehmitettyä niinenkuorta ja pienen leivän.

455. udmurtit rakentavat haudat keskelle metsää ("henget viihtyvät metsässä").

456. udmurttien haudoilla ei ole kumpuja tai rakennelmia (puiden annetaan kaatua vapaasti, haudoilla ei käydä ilman syytä, ohi kuljettaessa jätetään lahja).

457. vieraat ja tuntemattomat haudataan tien varrelle (jos kukaan ei tule hakemaan).

458. udmurtit vievät kuolleen kanssa kosketuksissa olleet tavarat rotkoon, kedolle tai vanhan kuusen juurelle (kir-kujan, niinenkuoren heittopaikka).

459. udmurtit ripustavat kuolleen tavaroita ja tälle annettuja lahjoja haudan viereisen suuren kuusen oksille ("jottei tältä mitään puuttuisi").

460. komit kuljettavat kuolleet reellä kesin talvin (reki jätetään haudalle, rikotaan tai haudataan puoliksi).

461. haudan kaivamiseen käytetyt työkalut jätetään haudalle (vanhemman tavan mukaan kaivetaan käsin).

462. kuollut kannetaan talosta ikkunan kautta (vanhemman tavan mukaan kodan takaovesta). 

463. udmurtit puhdistavat saattoväen hopeakuusen tai katajan oksilla ("mene kotiisi, älä jää tänne").

464. haudalta palattaessa puhdistaudutaan savustautumalla, tulen yli hyppimällä, tuhkassa pyörimällä ja saunomalla (lähimmät sukulaiset eivät saa heittää löylyä, kylpemisen jälkeen pukeudutaan puhtaisiin vaatteisiin, "uusi alku").

465. kuolintalo pestään, savustetaan ja puhdistetaan katajanoksin (oksat nurkkiin ja ikkunoihin).

466. udmurtit kantavat haudalle syöminkejä ja kumyshkaa ("me juomme kumyshkaa ja sinulle vuodatamme, pudotkoon sitä eteesi, juo sitä tuonpuolisessa").

467. komit laittavat kuolleen pään kohdalle pannukakun ja mesijuomaa toivoen että "söisi eikä vihastuisi".

468. suvun vanhimmat johtavat udmurttien hautamenoja (asettavat ensimmäiset ruokalahjat, pyytävät taivaanjumala Inmarin suojelusta kuolleelle, rukouksen ajaksi käännytään pohjoiseen).

469. udmurtit kastavat ruokapalan kumyshkaan ja tarjoavat sitä kuolleen koiralle (jos ottaa vastaan kuolleen ajatellaan olevan tyytyväinen ja jatketaan ruokailemista, jos ei ota hajaannutaan koteihin murhemielissä).

470. vatjalaiset hautaavat tammikkoihin (tammizikko) ja petäjikköihin (pihkazikko).

471. vatjalaiset peittävät haudat suurin kivin (peitettäessä lauletaan itkuvirsiä).

472. virolaiset hautaavat selälleen, vatsalleen tai kyljelleen (kuollut kiedotaan nahkoihin, hautaan laitetaan työkaluja ja hammasriipuksia, lapsen hautaan punamultaa, hauta katetaan kivin).

473. virolaiset haudat yksittäishautoja (osa asuinrakennusten alla, osa kauempana asumuksista).

474. virolaiset laittavat haudan pohjalle oksia ja tuohta ja kohottavat kuolleen pään tuella.

475. hautoihin laitetaan hammas ja kiviriipuksia ja eläinhahmoisia (majava, kyy) veistoksia (riipukset kuolleiden päällä).

476. virolaiset maalaavat kuolleen kasvot sinisellä savella ja asettavat silmien päälle meripihkakiekot. 

477. äänisellä haudataan selälleen mataliin (60cm) maahautoihin (yksittäishautoja, pää itää kohti, hautoihin punamultaa, eläinten (hirvi, kyy) luita, hampaita ja veistoksia).

478. nganasanit peittävät kuolleen pään kivillä (sielu-usko).

479. kolttasaamelaiset hautaavat jokien rannoille, päivänpuoleisille kummuille, hiekkaisille töyrille, järvien niemiin ja pohjukoihin.

480. arkun viimeistä naulaa lyötäessä sanotaan "tuoss on sulle osas matkaan" (jokainen lyö vuorollaan, arkku puhdistetaan leppävihdoin).

481. nenetsit kantavat kuolleen kodasta, astuvat tämän yli (nainen), kuljettavat haudalle ja leikkaavat tämän vyöt poikki.

482. nenetsit hylkäävät kuolinkodan (paikalla ei asuta pitkään aikaan).

483. obinugrilaiset asettavat kuolleen tuohilevyistä ommellulle matolle, sukivat tämän hiukset, sulkevat silmät, käärivät pään poronnahkaan, laittavat rahat silmien, suun ja nenän kohdille, pukevat parhaimpiin vaatteisiin ja koruihin (käsiin kintaat, jalkineisiin tappuraa), sitovat nuorin ("kuolleen solmuilla", mies viidestä, nainen neljästä kohtaa) ja itkevät vierellä hiukset hajallaan.

484. obinugrilaiset sitovat kuolleen ympärille punaista nuoraa tai laittavat päälleen kolme punaista lankaa.

485. hantit rakentavat kuolleelle oman hautakodan (asuinmajaa ei hylätä).

486. mansit asettavat kodassa kuolleen porontaljoille (pää oviaukkoa kohti).

487. lapsen mukaan laitetaan äidinmaitoa (tuokkosessa, pään vasemmalle puolelle).

488. hautaruuhen kiinnitykset tehdään juurilla (nuoren ruuheen nuorta puuta, vanhemman vanhaa, katteeksi tuohia, kankaita, taljoja tai sammalta).

489. lapsi haudataan nurinpäin käännettyyn kätkyeen, tuohivakkaan tai onttoon kantoon.

490. hautaan nostetaan sukupuolen mukaan (miehet miehen, naiset naisen).

491. kuolleen mukaan laitetaan "haluesineitä" (rakkaimpia tavaroita).

492. tapaturmaisesti kuolleille järjestetään hautajaiset (vaikkei ruumista löytyisikään).

493. obinugrilaiset kutsuvat sukuhautoja (xalas) nimin "itkettävä kylä", "vainajan harju", "pyhä kylä", "ryteikkö" ja "surullinen paikka".

494. obinugrilaiset hautaavat vuodenajan mukaan (talvella maan päälle, kesällä maahan, katetaan lehtikuusen oksilla ja tuohella, haudan päälle keppi ja puinen sorsankuva).

495. kuolleet kuljetetaan sukupuolen mukaan ("poika hautaa isänsä, tytär äitinsä").

496. saattajat kulkevat vyöt ja hiukset aukaistuina ("surun merkiksi").

497. obinugrilaiset kietovat kuolleen tuohilevyihin, laittavat alustaksi sammalta ja poronkarvoja ja peittävät porontaljalla.

498. hautaamisesta käytetään kiertoilmaisuja ("kaivetaan alas", "saadaan katoamaan").

499. kuolleen haluesineet asetetaan viereensä (suuremmat haudan päälle).

500. hantit pyyhkivät haudan reunat taikakaluin (miehen viisi, naisen neljä kertaa).

501. mansit piirtävät haudan päälle eläimen tai kalan kuvan (mullalla tai noella).

502. mansit asettavat kuolleen suuhun tai sydämen päälle kiven.

503. kuolinkodan tulta poltetaan hautauksen jälkeen, miehelle viisi yötä, naiselle neljä (kutsutaan pyhiksi öiksi ja kuolleen yöttämiseksi).

504. obinugrilaiset asettavat kuolleen viimeiselle makuusijalle piikiven.

505. kuolinkota savustetaan huutaen ja esineitä paukuttaen (kuusenkuorisavulla).

506. lapsen kätkyt ripustetaan haudan viereiseen puuhun (pehmikkeet puun alle).

507. kuolinkota hajotetaan ja savustetaan kanervansavulla (toisen tavan mukaan höyrystetään kaatamalla vettä tulisijan kiville).

508. samojedit valitsevat hautapaikoiksi suvun toteemieläimen suosimia paikkoja (karhu, hirvi, majava).

509. samojedit kaivertavat kuolleen käärimiseen käytettyyn koivuntuoheen eläinkuvioita.

510. unkarilaiset laittavat äkisti tai yllättäen kuolleen suuhun maata.

511. hantien hautausmaat sijaitsevat asuinpaikasta alavirtaan (peninkuuluman päässä, pidetään kuolleille kuuluvana alueena, ei metsästetä, ei kerätä marjoja).

512. hantit rakentavat haudat pohjois-etelä-suuntaisiksi (pää pohjoiseen, katse etelään, sama suunta kuin kodassa nukuttaessa).

513. hantit hautaavat haapioihin (mukaan rikottu kirves, tupakkaa, ompelutarvikkeita, sukupuolen mukaan).

514. hantit polttavat kuolleen paidan haudalle johtavalla polulla (saattojoukko astuu savun läpi).

515. hautojen ympäri ei kävellä täyttä kierrosta (käännytään ja palataan samaa reittiä).

516. saamelaiset veistävät haudan päälle puisen ukon tai akan (pituus jäljittelee kuolleen kokoa).

517. saamelaiset laittavat hautaan kolme poron verellä voideltua vitsaa.

518. saamelaiset hautaavat karhun luut maakuoppaan koivunoksien päälle (pään viereen lepänkuorta sisältävä tuokkonen, "kohdellaan kuin sukulaista").

519. marit kutsuvat hautaa "kuolleen taloksi".

520. marit aloittavat hautajaiset heti kuoleman jälkeen (henkisielun poistuttua, jos yöllä haudataan seuraavana aamuna).

521. marien hautajaisiin kuuluu lähisukulaisten kutsuminen, kuolleen nostaminen oljille, peseminen ja pukeminen (pestään vastoin), matalan haudan kaivaminen, kuolleen nostaminen hautaan havu tai lehtivuoteelle (paikoin ympärille puukehys) ja tavaroiden laittaminen hautaan (ruokaa, vaatteita, työkaluja, metsästysvälineitä, astioita, kampa, lusikka).

522. marit hautaavat lapsen kätkyihin (mukaan leikkikaluja ja värjättyjä munia, käsiin pihlajanvarvut, haudan päälle 1-3 lankaa, toivotaan että varttuu lankojen pituiseksi).

523. hautakulkuetta vastaan tulevat toivottavat kuolleelle hyvää oloa ja lämpöä tuonpuoleisessa.

524. kuolleen silmille laitettu peite poistetaan ennen hautaan laskemista ("jotta voi katsella päivää").

525. hautaa luotaessa toivotetaan kuolleelle hyvää oloa ja pyydetään suojelusta kodille.

526. marit sytyttävät haudan viereen tuohuksen, istuttavat kummulle niinipuun taimen ja ripustavat taimen oksille nauhoja ja kankaita.

527. marit pystyttävät haudan päälle puukepin ja kepin päähän puusta veistetyn käen (kukö).

528. marien hautatapoihin kuuluu kekäleen tai kuumennetun kiven laittaminen kuolinsijalle, kuolleen kanssa kosketuksissa olleiden tavaroiden kantaminen kalmistoon tai rotkoon, saunominen, ruokaileminen (kuolleelle osansa, oma paikka ja lusikka) ja kuolleelle lausutut hyvän olon toivotukset ja toivomukset.

529. hantit rakentavat haudan peittävät rakenteet setripuusta.

530. hantit hautaavat lähelle maanpintaa, koivuntuoheen käärittynä, kasvot kohti keskipäivän aurinkoa (luojahenki).

531. obinugrilaiset hautaavat jokien varsille mataliin maahautoihin ja maan päälle ruuhien tai puunkappaleiden alle (vuodenaika).

532. hantivanhus kävelee rauhalliseen paikkaan tuntiessaan kuoleman lähestyvän ja jää sinne odottamaan (tom polok monos, hän meni toiselle puolelle, jos kuolema ei tule palaa takaisin leiriin).

533. hantit pitävät kuollutta nukkumapaikallaan ja yrittävät "herättää" tätä ("hän nukahti", jos ei herää pidetään kuolleena).

534. hantit sitovat kuolleen vaatteisiin solmuja ja nauhoja jotka avataan ennen hautaamista.

535. hantit hautaavat puiden (jux) runkoihin (vanha puu vanhoille, nuori nuorille), poikkileikattuihin ruuhiin (xop) ja maahautoihin (koivuntuoheen, poronnahkaan tai hirvennahkaan käärittynä).

536. arkkua käyttäessään hantit laskevat tämän eläimen nahan päälle tai käärivät tuoheen (tekevät vieraasta hautatavasta oman).

537. vasyuganin hantit laittavat kuolleen suureen koivuntuohesta punottuun koriin.

538. hantit kietovat jalkoihin koivuntuohta haudoilla käydessään (vrt. mansien pyhäköissä käyttämät tuohivirsut).

539. hautaamiseen käytetty koivuntuohi ommellaan setripuun juurin tai poron jäntein.

540. obinugrilaiset kaivertavat hautatuoheen tai hautapuun kylkeen auringon ja kuun kuvat (toisen tiedon mukaan puolikas aurinko ja kuu, toinen puoli "jätetään paistamaan eläville").

541. hantit pukevat kuolleen omiin vaatteisiinsa ja turkisjalkineisiin (loput vaatteet hautaan, oksille haudan viereen tai kauas metsään).

542. hantit nostelevat kuollutta ennen hautausta (jos tuntuu painavalta ajatellaan kantavan kaunaa jollekin, toisen selityksen mukaan tehdään "liikkumatonta liikkuvaiseksi").

543. hantit kantavat kuolleen takaovesta.

544. hantien haudat sijaitsevat "korkealla joen törmällä, asuinpaikasta joelle päin".

545. hantit aloittavat haudankaivun sen jälkeen kun kuollut on tuotu paikalle (tuodaan kantaen, reellä tai veneellä, kaivajina sukulaiset, ei lähimmät).

546. hantit laskevat kuolleen haudan viereen ja virittävät paikalle tulen (tulessa valmistetaan ruuat ja savustetaan kuolleen ympärille tuleva tuohi).

547. hantit kaivavat haudat riviin (sukulaisten viereen, syvyys 30-150cm, maahautojen lisäksi pintahautoja).

548. hantit rakentavat haudan päälle katteen hirsistä tai oksista ("ylempi mökki", "kuolleiden koti", katteen sivuun pieni reikä).

549. hantit laskevat kuolleen tavarat haudan päälle tai viereen (laskettaessa sanotaan "jätän sinulle nämä tavarat joista pidit kovasti").

550. hantit pystyttävät haudan viereen kepin jossa puinen lintu.

551. pienet lapset ja tapaturmaisesti kuolleet haudataan onttoihin puihin tai kantoihin (toisen tiedon mukaan "nimettömiin ja syrjäisiin paikkoihin").

552. hantit asettavat kuolleen kasvoille nahasta, kankaasta tai koivuntuohesta valmistetun naamion (naamion edeltäjänä savesta tehty "pää"). 

553. hantit valmistavat kuolleen kampaamalla hiukset ja peittämällä silmät kolikoilla, pyöreillä tuohenpalasilla tai kankaalla.

554. hantit kietovat kuolleen pään ympärille poronnahan (pehmeä puoli sisäänpäin, nahkaan kiinnitetään kolikoita tai piirretään kasvojen ääriviivat).

555. "honkapuu urosten luita, koivu vanhan vaimon luita" (miehet haudataan mäntyjen juurille, naiset koivujen).

556. "kalmalaisten kartanohon, manalaisien majohin, hongasihin huoneisihin, petäjäisihin pesihin" (mänty hautapuuna).

557. savolaiset kutsuvat hautajaisia mättäjäisiksi (mättää, mätäs).

558. mansit jättävät haudoille pieniä puisia lusikoita ja patoja (samanlaisia joita lahjoitetaan haltijoille).

559. mansien hautamenoihin kuuluu kotitulen yllä pitäminen hautajaisiin asti ja tulen kuljettaminen haudalle koivuhalolla.

560. mansit vastovat kuolleen ja sen jälkeen itsensä ("ettei veisi onnea").

561. mansit asettavat kuolleen päälle osia haltijoiden puvuiksi valmistetuista vaatteista (warim ulan, naiselle huivi ja liina).

562. hantit laittavat miehen mukaan jousen ja seitsemän nuolenkärkeä (vrt. syntymälahjaksi saatu pieni jousi).

563. mordvalaiset sammuttavat kotitulen isännän ja emännän kuoleman jälkeen ("uusi tuli" sytytetään puita yhteen hankaamalla).

564. selkuppien hautatapoihin kuuluu hautaaminen nurinkuriseen asentoon (jalat pohjoista tai alavirtaa kohti), esineiden rikkominen tai pystyttäminen haudalle, kuolleen ja kuolleelle tuotujen lahjojen kohottaminen korkealle ja kuolleelle tarkoitettujen ruokien polttaminen.

565. selkupit nostavat sodassa kuolleen valkoiselle porontaljalle, pystyttävät viereen jousensa ja odottavat että aurinko nousee jousen korkeudelle ("syntyy uudestaan").

566. selkupit asettavat kuolintalon kynnykselle palasen rautaa ("avaamaan tietä aliseen").

567. selkup-pojat valvovat yön kuolleen isänsä vierellä (miehillä ja naisilla eri tavat).

568. selkupit hautaavat saaliseläinten luut oikeassa järjestyksessä (karhujen ja hirvien luita kohdellaan erityisen hyvin).

569. selkupit kutsuvat hautoja kuolleiden leireiksi (lattar eti) ja kuolleiden kukkuloiksi (lattaril mekti).

570. selkupit polttavat kuolleen puusta veistetyn "kaksosen" perheen pyhäkössä (veistetään jokaiselle syntymän jälkeen).

571. selkup-naiset jakavat ennen kuolemaa korunsa tyttärilleen (pysejla i qocla, helmet ja korvakorut).

572. selkupit laittavat hautaan aseet, työkalut, piipun, tupakkaa ja ruokaa (haudan päälle reki, ruuhi tai kepin päähän asetettu poronkallo).

573. selkupit hautaavat lapset onttoihin puunrunkoihin tai kantojen juurille.

574. selkupit kyhäävät hautarakennelmat setripuusta ("maan alainen talo", "maan päällinen talo", päällimmäiseen sielun mentävä reikä).

575. "viel on kynnys kyynelissä, ikkunat itun vesissä, kalman liivat kastumata" (liiva=hiekka, haudat hiekkamaahan).

576. "ko mie kuolisin kotiini, laaittas mie laavitsalla, peräseinät penkin päällä" (kotona kuollut asetetaan selälleen pyhänä pidetylle peräseinälle).

577. hantit asettavat haudattavan naisen kassanpääkorut (harakka, korppi, sammakko) tämän povelle (koruja pidetään pareittain lettien päissä).

578. enetsit pukevat kuolleen erityisiin kuolinvaatteisiin ja ompelevat tämän poronnahan sisään.

579. enetsit kuljettavat kuolleen reellä rauhalliseen paikkaan, laskevat tämän maahan ja kyhäävät päälleen katteen tai majan oksista.

580. enetsit uhraavat kuolleen rekeä vetäneen poron hautapaikalle.

581. enetsit uhraavat kuolleen tärkeimmät tavarat haudalle (rikotaan, miehelle keihäs, ruuhi, ansa, naiselle kattila, astioita, ompelupussi, sormustin).

582. enetsit puhdistavat itsensä haudalta tultuaan tulen yli astumalla.

583. enetsit kiinnittävät hautarakennelmaan kellon (sega, soitetaan kutsuttaessa kuolleen sielua).

584. nenetsit hautaavat kuolleen maan pinnalle kahden puunrungon väliin (vanhemman tavan mukaan nostettiin puuhun, vierasperäinen maan alle hautaaminen yleistyi 1800-luvulla).

585. nenetsit uhraavat haudalle poron, työkaluja, astioita, reen ja reen ohjaamiseen käytetyn kepin (khorey).

586. selkupit ripustavat kuolleelta jääneet vaatteet haudan lähellä oleviin puihin.

587. mansit peittävät kuolleen koivuntuohella ja paksuilla oksilla (painoiksi 4-5 oksaa sukupuolen mukaan, kuvaavat sielujen määrää).

588. hantit pitävät veneeseen (ruuheen) hautaamista puukehikkohautoja vanhempana tapana.

589. selkupit uskovat maanjumalatar Ilinta kotan osoittavan koivun lapsen kätkyttä varten ja siperianmännyn kuolleen sijaksi (puuhun hautaamisen alkuperästä).

590. "airollavam sais pannam mun hautani päälle, minä oon niim palijo soutanu" (haudalle ihmisen rakkaimmat esineet).

591. "toiset huasto että ne on Tervaniemessä, toeset että Närväänniemessä" (vanhat haudat, niemet perinteisiä hautapaikkoja).

592. "hautajaisii ku piettii siit pit keittää rokka" (kalakeitto).

593. "minia ku anto anopilleem paijjan ni sen se säästi ruumiinpaijaksi" (kuolinvaatteet).

594. "kedä idetti se itki, a kedä ei ni siz ei idetty" (hautajaisissa).

595. "kuga kulo siz männä händä sattama" (tuonpuoleiseen saattaminen).