TUONPUOLEINEN

1. ihmisen jälleensyntyvän sielun ajatellaan matkustavan tuonpuoleiseen porojen vetämällä reellä (rekihautauksen merkityksestä).

2. tuonpuoleista kuvaillaan meren alla olevaksi maaksi ja merenpohjaksi.

3. sielujen ajatellaan matkaavan tuonpuoleiseen sielulintua seuraten (hanhi, telkkä, sorsa, joutsen).

4. kuolleiden uskotaan jatkavan tuonpuoleisessa siinä kunnossa (niin puettuna, niillä varusteilla) kuin hautaan laitetaan.

5. itkuvirsien ajatellaan kuuluvan tuonpuoleiseen (kuolleiden uskotaan pitävän itkuista).

6. tuonpuoleista kutsutaan tuonelaksi ja pimentolaksi.

7. tuonpuoleiseen johtavaa jokea kutsutaan tuonen joeksi ja rutjan koskeksi (mereen laskeva joki).

8. tuonpuoleisen kerrotaan sijaitsevan "kaukana pohjoisessa maailman ääressä missä taivaankansi kaareutuu mereen".

9. saamelaiset ajattelevat tuonpuoleisen sijaitsevan "saivojärven alla".

10. mordvalaiset kulkevat tuonpuoleiseen (tona si) "maanalaista polkua, pajunlatvoja kulkevaa siltaa myöten". tuonpuoleisessa tiedetään eleltävän suvuittain.

11. kolttasaamelaiset uskovat kuolleiden menevän maan alla olevien henkien (mad-vuolas-olmo) luokse ja elävän siellä "samoin kuin koltat".

12. saamelaiset kutsuvat tuonpuoleista jamikas-aimoksi, jabme-aimoksi, saiwo-aimoksi ja sarakka-aimoksi.

13. kuolleiden henkien uskotaan saavan jabme-aimossa alisen haltijalta Jabme-akalta uuden kehon.

14. noitien tiedetään voivan pelastaa jabme-aimoon eksyneitä ja kaapattuja sieluja (alisen matkat).

15. inarinsaamelaiset kutsuvat tuonpuoleista nimellä tuot il´bmi eli tuo ilma (tämän ilman (tät il´bmi) ja elävän ilman (eäll il´bmi) vastakohta, koltilla vastaavat nimet tut alme, tuo maailma ja tat alme, tämä maailma).

16. tuonpuoleiseen tiedetään kuljettavan "yli tuntureiden, jokien ja metsien".

17. tuonpuoleisessa ajatellaan istuttavan ja ruokailtavan suvuittain.

18. karjalaisten mukaan tuonpuoleisessa "eletäh kui lintuzed, ei ole asuntoa, ei ole suomist, ei juomist".

19. karjalaiset uskovat tuonpuoleisen sijaitsevan "mustan meren rannalla".

20. obinugrilaisten mukaan tuonpuoleiseen pääsee ob-joen suulla olevasta aukosta.

21. tuonpuoleista pidetään maanpäällisen peilikuvana (ikuinen kuu, joet virtaavat vastakkaiseen suuntaan).

22. sukulaisten henkien ajatellaan elävän tuonpuoleisessa "niinkuin maan päälläkin".

23. saamelaisten mukaan jabmiid-aibmu sijaitsee "vaikean matkan päässä, veden alla" (sinne päästäkseen noita tarvitsee avukseen kalahengen).

24. komit ajattelevat tuonpuoleisen sijaitsevan "pihkaisen joen tuolla puolen" (joen yli mennään "kapeaa oksaa pitkin").

25. varjosielujen uskotaan elävän tuonpuoleisessa kunnes syntyvät sukulaislapsiin (uudestisyntymässä ajatellaan tapahtuvan "toisen kuoleman").

26. varjojen elämää tuonpuoleisessa pidetään samanlaisena kuin maan päälläkin (iloitsevat, itkevät, laulavat).

27. tuonpuoleisessa auringon uskotaan nousevan lännestä ja yön ja päivän vaihtavan paikkaa.

28. haudoille rikottujen esineiden, väärinpäin asetettujen tavaroiden ja nurinkurisesti ommeltujen ja puettujen vaatteiden ajatellaan muuttuvan tuonpuoleisessa ehjiksi ja kääntyvän oikein päin.

29. sielujen tiedetään lentävän tuonpuoleiseen "lintujen tietä, pohjoista kohti".

30. tuonpuoleiseen kerrotaan pääsevän kalliossa olevan pienen kolon kautta "siellä missä maa ja taivas yhtyvät" (aukon edessä seitsemän verkkoa, aukkoa vartioivat vanha ukko ja akka).

31. tuonpuoleista pidetään "pimeänä järvenä" ja "käärmeiden, sammakoiden ja kalojen maana". 

32. liiviläiset kutsuvat tuonpuoleista "kuolleiden mereksi".

33. nenetsit uskovat tuonpuoleisessa vallitsevan "ikuisen kylmyyden".

34. samojedien mukaan tuonpuoleisessa asuu siirtjei-nimistä kansaa jotka pitävät poroinaan mammutteja ja lemmikkeinään majavia ja soopeleita.

35. udmurtit kutsuvat tuonpuoleista nimin so dunne (tuo maailma) ja sopal dunne (tuonpuolinen maailma).

36. suvun kuolleiden ajatellaan elävän tuonpuolisessa "yhdessä suvun aloittajan johdolla".

37. tien tuonpuoleiseen uskotaan kulkevan loven eli kallionhalkeaman kautta (langeta loveen).

38. obinugrilaiset kutsuvat tuonpuoleista nimin xamal ja xamal-ma (kuolleiden maa, paikka mihin sielu menee).

39. kuolleiden ajatellaan elelevän tuonpuoleisessa sukukylittäin ("valoisan maailman tavoin").

40. tuonpuoleista kutsutaan nimin tuo ilma (it-turem), kuolleen ilma (kali-torem), alhainen valkeus (it-sänke) ja ala-maailman-miehen-järvi.

41. tuonpuoleisen kerrotaan sijaitsevan "kaukana pohjoisessa ob-joen suun takana".

42. tuonpuoleisessa tiedetään kasvavan pelkkää leppää tai setriä (alisen puita).

43. mansien mukaan tuonpuoleisessa on niukasti saalista (kali-kul, kuolleiden kaloja, ruutanoita).

44. tuonpuoleisessa ajatellaan harjoitettavan samaa elinkeinoa kuin eläessäänkin ("verottajia ei tuonpuolisessa ole").

45. kuolleilla ajatellaan olevan tuonpuoleisessa omat puunsa (tuomia).

46. tuonpuolisen vetten kerrotaan olevan mustia ja metsien synkkiä, maan vilisevän liskoja ja vetten lohia.

47. marien mukaan sukulaiset elävät tuonpuoleisessa (wes tuna, toinen maailma) maanpäällisen kaltaista elämää (asuvat yhdessä ja tulevat vastaanottamaan kuolleita).

48. hukkuneiden uskotaan elävän tuonpuoleisessa muista erillään.

49. hantit ajattelevat tuonpuoleisen sijaitsevan "kaukana jäätyneessä maassa".

50. hantien mukaan kuolleet elävät tuonpuoleisessa syntymäpäiväänsä asti (saman ajan mitä maan päällä) jolloin syntyvät sukulaislapseen, muuttuvat karhuiksi, kuolevat lopullisesti tai muuttuvat haltijoiksi ja siirtyvät elämään puisiin ukkoihin ja akkoihin.

51. "tuonen mustassa jovessa, pohjolan igi-purossa" (tuonpuoleiseen johtava virta).

52. selkupit pitävät tuonpuolista "maan alaisena taivaana" (ton nop, kuolleiden määränpää).

53. "sinne on viisi vitsikkoo, ja on kuusi kuusikkoo, seitsemä petäjikköö, kaheksa katajikkoo, yheksä ylös mäkkee, kymmene kylmää lähettä" (tuonpuoleisen sijainnista).

54. sukulaisten ajatellaan lähettävän viestejä tuonpuoleisesta muuttolintujen matkassa (käet, joutsenet).

55. saamelaisten mukaan Jabme-akka asuu "maassa missä sielut ovat iloisia" (Rotan asuttaessa sairauksien maata).

56. selkupit uskovat sielujen uivan jokea pitkin "kuolleiden mereen" (hautapaikat alavirrassa).

57. hantien tuonpuoleinen sijaitsee "pohjoisessa" tai "alavirrassa" (sielut liikkuvat jokea pitkin).

ALINEN

1. aliseen tiedetään päästävän maanpinnassa olevasta lovesta (paluumatka "suuren vaakalinnun" tai "suuren-maan-palmikollisen-eläimen" selässä).

2. alisen läpi kerrotaan virtaavan joen (sielu-vesinen-joki) jonka suuta vartioi kaksi kurkea (ukko ja eukko).

3. aliseen johtavan joen uskotaan laskevan "musta-vesiseen-haltian-mereen" jonka toisella puolella alisen haltija Xul-ater pitää majaansa (joessa seitsemän patoa).

4. noitien ajatellaan voivan pujahtaa aliseen salaa (kalan tai käärmeen hahmossa). 

5. alisen haltijaa Xul-ateria lepytellään mustin eläin ja kangasuhrein (eläin teurastetaan (luut maan alle) tai pidetään elättinä).

6. saamelaiset yhdistävät alisen haltijaan (Rut-aimo) iltahämärää, havupuita (etenkin petäjiä) ja susia ("Rutun koiria").

7. "äijä on sinne mennehiä, vähä on sieltä tullehia" (aliseen helpompi mennä kuin tulla takaisin).

8. "tuo hauki minun manalle viepi, tuonelahan torkuttavi" (kalat tärkeitä apuhenkiä aliseen kuljettaessa).

9. alisen ajatellaan alkavan siitä mihin sammalpeite loppuu (maan kasvavat osat kuuluvat keskiseen).

10. hantien mukaan kuolleiden sielut vastaanottaa haltija Xin-wort (syntymänjumalatar Ankin vanhin tyttärenpoika).

11. suomalaista alisen haltijaa Koljoa (karjalan Koljonen, saamen Kåi´lo, mansin Xul-otor) yhdistetään suureen eläimeen, honkapuuhun ja veteen (yksi luojahengistä).

12. hantit uhraavat alisen haltijoille puisia lintuja (viedään vastarannalle) ja kirjavia kankaanpalasia (ripustetaan tuomeen).

13. mansien alisen hallitsijaa Kul-otoria pidetään ylisen hallitsijan Numi-toromin veljenä ja yhtenä luojahengistä (osallistui luomiseen sukeltamalla alkumeren pohjaan kuikan hahmossa ja tuomalla pohjasta palan maata nokassaan, pidetään veljeään ilkikurisempana ja tämän työn tyhjäksi tekijänä, jätti maata nokkaansa, vaihtoi Numi-toromin setripuusta luomat ihmiset savisiin kopioihin).

14. Kul-otorin maanpäällisenä edustajana ajatellaan toimivan yhden palvelijahengistään (Samsaj-ojka) jonka kuvaa pidetään mansitalojen sisäänkäynnillä (torjumassa sairauksia). 

15. mansit pitävät Kul-otorin mustasta kankaasta valmistettua kuvaa kylän haltija-aitassa vierellään "isoäidiksi" kutsuttu naispuolinen haltija (isoäidin kuva valkoisista ja monivärisistä kankaista).

16. Kul-otorin pyhäkössä käydään kahdesti vuodessa (kesällä ja talvella).

17. Kul-otorin palvontamenoihin kuuluu polttopuiden kerääminen, tulen sytyttäminen koivun käävällä, tulella istuminen, pyhäkön savustaminen, astioiden tuominen aitasta, lahjojen ripustaminen pyhäkköön, tummakarvaisen poron teurastaminen ("koko suvun terveydeksi"), aitan jalaksien tahriminen poron verellä, lihojen jakaminen kolmeen astiaan (Kul-otorille, isoäidille, tulelle) ja lihojen syöminen tulen ääressä.  

18. aliseen tarkoitetut lahjat asetetaan puiden juurien alle ja onttojen puiden runkoihin (aliselle uhrataan sairauksia karkotettaessa).

19. hantien alisen haltijan Atem bowert ikin (ylisen haltijan Torumin veli) ajatellaan asuvan maan alla, pukeutuvan mustaan (kuikka) ja kykenevän keskeyttämään sairauksilla ihmiselle annetun elinajan (haltijalle uhrataan mustia kankaita ja eläimiä).

20. hantien alisen haltijan Xin ikin (jumalatar Kaltosin pojanpoika) kerrotaan asustavan ob-joen alajuoksulla (jäämeren rannalla).

21. selkuppien alisen haltijan Kisin (pohjoisen-alajuoksun-henki, Vanhan-emo-naisen toinen poika) uskotaan asustavan pohjoisessa "siellä missä taivas kohtaa maan" ("kuolleiden meressä, kuolleiden kylässä").

22. selkuppien alisen haltijan Lon ajatellaan voivan vaikeuttaa synnytyksiä ja vievän lasten sieluja (lapset elävät vain lyhyen ajan ja muuttuvat alisen hengiksi).

23. saamelaiset uhraavat alisen haltijalle (Jabmiid-ahkka) petäjiin ja kuusiin (lahjat ripustetaan osoittamaan alaspäin, "jotta sairaudet palaisivat sinne mistä tulivatkin").

24. iltaruskon uskotaan kuuluvan alisen haltija Rutolle (länsi, auringonlasku).

25. samojedien mukaan alista hallitsee Seitsemän-maan-napanuoranleikkaaja-akka jota pidetään elämän ja kuoleman jumalattarena (akan apulaisena kerrotaan toimivan sairauksia aiheuttavan vedenhaltijan, varsinaisen kuoleman haltijan uskotaan asuvan maan pinnalla).

26. alisen eläiminä pidetään madetta, sisiliskoa, monnia ja saukkoa (veden pohjassa kulkevat eläimet, maan raoissa kulkevat eläimet).

27. alisen alimman kerroksen kerrotaan olevan "koiranhännän korkuinen".

28. kuikkia (luli) ja kaakkureita (taxet) pidetään alisen hallitsijan Xul-aterin apulaisina (mustia, xalä-vas, kuolleen sorsa).

29. obinugrilaiset pitävät alisen hallitsijaa Xul-ateria (maanalainen-mies) toisena maailmanluojana (kerrotaan uiskennelleen alkumeren päällä kuikan hahmossa).

30. Xul-aterin uskotaan luoneen alisen eläimet (sammakot, sisiliskot, sääsket) painamalla keppejä maahan (koloissa asustavia eläimiä).

31. alisen hallitsijan Xul-aterin kerrotaan tulleen "laajan meren vedestä josta heinä on kuollut" ja asuvan "seitsemännen meren takana, viimeisen seitsenmeren perämeren rannalla".

32. alisen ajatellaan olevan 7-kerroksinen ("nahkaisen maan, karvaisen maan aliset seitsemän maan kerrosta").

33. saamelainen noita matkaa aliseen sielukalan (saiva guelie) opastamana (yliseen sielulinnun, saiva leddie).

34. enetsien mukaan alista asuttavat sairauksia ja kuolemaa aiheuttavat vahingolliset henget (vievät sieluja).

35. nenetsit kutsuvat alisen valtiasta nimellä Nga (Numin vastavoima, sairauksien ja kuoleman haltija).

36. nganasanit kutsuvat alisen henkiä nimin nguo (henkien yleisnimi) ja kocha (sairauksien henget).