MUISTAJAISET

1. suruajan pituutta arvioidaan kuolinpaikan etäisyydestä mereen (ihmisen ajatellaan kävelevän tai melovan matkan tuonpuoleiseen).

2. suruaikana peseydytään joen toisella puolella.

3. kuusi viikkoa kuoleman jälkeen pidetään kuuznedäliset joissa toivotetaan kuollut takaisin suvun ei-elävänä jäsenenä (järjestetään yöllä, ajoitus myöhäinen).

4. muistajaiset pidetään viiden päivän ja neljän kuunkierron päästä kuolemasta (aidompia ajoituksia).

5. muistajaisissa koputetaan arkkutalon kattoon kolme kertaa (tervehdys), poistetaan sieluaukon räppänä, laitetaan tuli haudan viereen, syödään ja juodaan (kuolleen kattaus), suljetaan sieluaukko, koputetaan kolme kertaa (hyvästit) ja poistutaan.

6. muistajaiset järjestetään vuosi kuoleman jälkeen.

7. muistajaisateria syödään haudalla ja ajoitetaan kynttilällä (syödään kynttilän palama aika, yhteisestä kulhosta, jokaisella oma lusikka, tähteet haudan päälle tai sukulaisten haudoille).

8. muistajaisissa lauletaan kuolleen omia lauluja ja häälauluja (muistellaan parhaita päiviään).

9. muistajaisiin kuuluu valmistelujen suorittaminen alkuillasta, sukulaisten henkien odottaminen (saapuvat illan pimetessä), paikan kattaminen hengille, hiljaiseen ääneen puhuminen, henkien saapuminen, yhdessä syöminen, sukulaisten muisteleminen, haudoille lähteminen auringon noustessa, kotitulesta otettujen hiilien levittäminen haudoille, hautojen silittäminen pudonneilla oksilla, muistelijaisten (lahjojen) jakaminen, haudalla syöminen, kuolleen muisteleminen ja poistuminen sanoin "viimeiset heät on pietty, ei enämpi enää sen häitä pietä".

10. muistajaisiin noustaan keskiyöllä, laitetaan murkinat, syödään, muistellaan kuolleita tuohuksien valossa ja lähdetään haudoille auringon noustessa.

11. muistinpäivät järjestetään kaksi kuukautta hautajaisista (sen jälkeen vuoden välein).

12. muistajaisissa muistellaan suvun vanhinta ("ken on moan haltia"), viimeisenä lähtenyttä ja lopuksi koko sukukuntaa  ("yheksäst polvest yheksäh polveh, muistetut ja muistamattomat, tietyt ja tietämättömät, kaikki suurta sukukuntoa, helietä heimokuntoa").

 

13. kuolleiden unissa esittämät toiveet pyritään toteuttamaan muistajaisissa.

14. vanhuuteen kuolleiden muistojuhlia pidetään iloisina tapahtumina (ajatellaan olevan jumalten suosikkeja koska saivat elää pitkän elämän).

15. kuolleelle valmistetaan kuolinnukke jota säilytetään kodassa ja kohdellaan kuin ihmistä itseään (puetaan, tuodaan istumaan omalle paikalle, syötetään, riisutaan, laitetaan nukkumaan, haudataan kolmen vuoden päästä kuolemasta).

16. kuolinnuket 15-30cm pitkiä puuhahmoja (puetaan useaan vaatekerrokseen, kasvot peitetään, vaatteiden alle kolikko tai kiiltävä kivi, "kirkas kehä").

17. obinugrilaiset järjestävät muistajaiset 4-5 päivää kuoleman jälkeen (sukupuolen mukaan, haudan äärellä syöty ateria).

18. muistajaisiin kuuluu kuolleen kävelyttäminen rakkaimmilla paikoillaan, kylvettäminen, tanssittaminen, yhdessä syöminen (ajatellaan tulevan "kylläiseksi ja iloisiksi") ja haudalle saattaminen aamun koitteessa.

19. kuolinnukkea säilytetään pyhällä hyllyllä tai pyhässä vakassa (samassa vakassa perheen toteemieläimen kuvan kanssa).

20. kuolinnuken rintaan kaiverretaan perheen suojelus tai toteemieläimen tunnus (vaatteiden alle).

21. muistajaisten nimityksiä kuusnetäliset, puolivuotehiset ja vuotehiset.

22. muistajaisia vietetään öisin ja pimeällä kuulla (henkien ajatellaan liikkuvan vain pimeässä).

23. karjalaiset järjestävät muistaizet unien mukaan (viestejä kuolleilta).

24. kadonnutta muistellaan veden äärellä (samoin kaukana kuollutta, veden ajatellaan kuljettavan sanat).

25. kuolleen uskotaan käyvän syömässä kotonaan tietyn ajan (kun lopettaa suruaika ohi).

26. muistajaisiin kuuluu valkoisen liinan ripustaminen ovenpieleen, sukulaisten henkien kutsuminen nimillään, pöytien kattaminen, tuohusten sytyttäminen, henkien puhutteleminen, tuohusten sammuttaminen, pöytään käyminen, ruokaileminen (mitä enemmän syödään sitä tyytyväisempiä ajatellaan olevan), henkien hyvästeleminen, tuohusten sytyttäminen, nimien luetteleminen, tuohusten sammuttaminen ja henkien saattaminen talon rajalle. 

 

27. sukulaisten muistinpäiviä kutsutaan syntyjen päiviksi (tahtoaan kuulostellaan etenkin talvisin auringon poissaollessa).

28. lappilaiset ajeluttavat kuolleen henkeä porolla ("läpi rakkaimpien paikkojensa").

29. muistajaistapoihin kuuluu hautakummun peittäminen turpeella.

30. muistajaisiin teurastettu eläin syödään haudalla ("jos kuolien osoa et anna, ni oma osas katou").

31. muistajaisissa tarjotaan kalakukkoa, keittoa, mämmiä ja kutjaa (hautajaispuuroa).

32. muistajaisiin osallistuu vain aikuisia (kuolleen tunteneita).

33. karjalaiset elävät kuolleen hengen kanssa kuuden viikon ajan (kutsutaan aamiaiselle, tarjotaan ruokaa ja juomaa, pidetään huolta kuin elävästä).

34. lapsen hengen ajatellaan asuvan kotona kuusi viikkoa kuoleman jälkeen (nukkuu kätkyessä).

35. kuolleita muistellaan lempiajankohtinaan tai toivominaan ajankohtina.

36. muistajaisia kutsutaan nimin kuuven netälin murkinat, kuuznedälizet, mustaizet ja läksinlounat.

37. kuuznedälizet järjestetään kuuden viikon päästä kuolemasta (kuolleen hengen uskotaan siirtyvän tuolloin tuonpuoleiseen).

38. kuuznedälizet järjestetään aikuisille (lapset eivät osallistu tapahtumaan, laitetaan aterian ajaksi uunille istumaan, "näkevät henkiä").

39. muistajaisiin kuuluu vuoteen sijaaminen talon pyhään nurkkaan, sukulaisten henkien noutaminen (valkoisella kankaalla peitetyllä reellä), tyynyn ja lusikoiden asettaminen uunin päälle, ikkunoiden aukaiseminen, kirjaillun liinan asettaminen ikkunalle (toinen pää maahan), pihapiirin kiertäminen itkuvirsiä laulaen, pöydän kattaminen, käsipaikkojen ripustaminen, kuolleen vaatteiden ripustaminen kuistille, piirissä ruokaileminen (henkien ajatellaan syövän piirin keskellä), henkien hyvästeleminen viimeisen ruokalajin (kiisseli) jälkeen ja henkien saattaminen pihalle.

40. muistajaisten sävy muuttuu sitä iloisemmaksi mitä enemmän kuolemasta kuluu aikaa. 

41. muistajaisissa murustellaan ruokaa haudoille.

42. muistajaisissa itketään käsi poskella, sidotaan haudalle tuulipaikka, savustetaan hautaa, lasketaan ruuat haudalle (valkoisen liinan päälle, kuolleelle oma lautanen, kuolleen lusikka nurinperin), syödään pala tai kaksi ja jätetään loput haudalle.

43. muistajaisia kutsutaan synnynpäiviksi, sukulaisten päiviksi ja kallehiksi päiviksi.

44. kuolleen vuode sijataan ensimmäisiin muistajaisiin asti (ajatellaan elävän kotona).

45. kuollutta puhutellaan nimellään suruajan ajan (suruajan jälkeen ajatellaan päässeen perille tuonpuoleiseen, aletaan kutsua lintuseksi).

46. kuolleen ajatellaan palaavan kotiinsa kutsuttuna vieraana puoli vuotta kuoleman jälkeen (puolivuodehizet).

47. muistajaistapoihin kuuluu kynnysten peseminen, sukulaisten henkien hakeminen haudoilta, seisomaan nouseminen henkien (hakijan) saapuessa, kynttilöiden sytyttäminen, henkien nimien luetteleminen (aloittaen viimeisenä kuolleesta), kynttilöiden sammuttaminen, pöytään istuminen, ruokaileminen ("alkamattomia ruokia"), kynttilöiden sytyttäminen, henkien hyvästeleminen kynttilät käsissä, nimien luetteleminen (käänteisessä järjestyksessä), puuron ripotteleminen aidantolppien päälle ("linnuille"), kepin laskeminen pihalle ("kävelykepiksi") ja henkien saatteleminen pihapiirin rajalle.

48. hantit järjestävät muistajaiset sukupuolen mukaan (miehillä viisi päivää, naisilla neljä päivää kuolemasta).

49. hantit järjestävät kuolleelle 5-8 muistinateriaa (viiden vuoden aikana).

50. ensimmäiset muistajaiset järjestetään 7 päivää hautaamisesta.

51. volgalaisiin muistajaisiin kuuluu talon puhdistaminen pihkalla ja katajansavulla, saunan lämmittäminen kuolleelle (kutsutaan haudalle päin huhuillen), haudalle lähteminen, lämpimien hiilien laskeminen haudan päälle, liinan asettaminen hiilien päälle, ruokien ja juomien asettaminen liinan päälle, taloon palaaminen, kuolleen kattauksen laittaminen pyhään nurkkaan, sukulaisuuden mukaan istuminen (lähiomaiset lähimpänä pyhää nurkkaa), yhdessä ruokaileminen (puuroa, kalapiirasta), pöydän ympäri käveleminen (myötäpäivään), pöytäliinan (sieluliina) ravistaminen (auringonnousun suuntaan), sieluliinan vieminen haudalle (toisen tiedon mukaan ripustetaan talon "punaiseen ikkunaan"), kuolleen osan esittäminen (kantaa piirakat ja kaljalla täytetyn tuohuksen), kuolleen hyvästeleminen ja kuolleen saattaminen haudalle (kulkee "empien"). 

52. mordvalaiset istuttavat muistajaisissa kuusentaimen talon "punaisen ikkunan" alle (talon pyhän nurkan kohdalle, sielujen kulkutie).

53. muistajaisiin kuuluu vihreiden koivunoksien painaminen hautakumpuun.

54. muistajaiset järjestetään kuolleen unessa antamien ohjeiden mukaan (tai jos uskotaan tarvitsevan jotain).

55. muistajaispäivänä pyritään tekemään asiat "samassa järjestyksessä kuin hautajaispäivänä".

56. saamelaisiin muistajaisiin kuuluu kuollutta vetäneen poron teurastaminen ja syöminen (luut kootaan ja haudataan) ja puisen ukon tai akan asettaminen haudan päälle (jäljittelee kuolleen ulkonäköä).

57. muistajaisruuat syödään liinan tai laudan päältä (kalmolaudu, purinlaudu, laitetaan haudan päälle).

58. mordvalaiset järjestävät ensimmäiset muistajaiset 1-2 päivän päästä kuolemasta (tapahtumassa nakerrellaan pähkinöitä).

59. mordvalaiset nukkuvat suruaikana kengät jalassa ja vaatteet päällä (nurinkurisuus).

60. muistajaisiin kuuluu uuden mullan tuominen hautakummulle (mar, "jotta kasvaisivat").

61. mordvalaiset järjestävät muistajaiset 7 päivän päästä kuolemasta.

62. mordvalaisiin muistajaisiin kuuluu metsään meneminen koiran kanssa, pölkyn veistäminen puusta jonka kohdalle koira pysähtyy, kuolleen vaatteiden kasaaminen ihmisen hahmoon, pölkyn asettaminen peräseinälle, vaatteiden istuttaminen pölkyn päälle, saunan lämmittäminen kuolleelle (toivotaan tuovan tullessaan sukulaisten henget), uuden tulen sytyttäminen pihalle (sytytetään hankaamalla), ohimolta leikattujen hiusten ja partakarvojen pudottaminen tuleen ja tulen yli hyppiminen.

63. muistajaisiin teurastettua eläintä itketään, kumarretaan ja syötetään (ruuaksi kelpaamattomat osat viedään haudalle, toisen tiedon mukaan jätetään eloon, otetaan karvaa).

64. mordvalaisilla kuollut itse ilmoittaa keitä haluaa muistelemaan (ilmestyy unissa, kutsutut samaa sukupuolta).

65. suruaikaa kutsutaan nimellä kulin pora (kuolleen aika).

66. muistajaisiin kuuluu lyhdeaineksien leikkaaminen kuolleen pellosta (naisella pellava tai hamppupalsta), lyhteen tuominen haudalle, korren leikkaaminen lyhteestä ja vyön valmistaminen oljista (leski pitää vyötä yllään suruajan).

67. mordvalaisiin muistajaisiin kuuluu sukulaisten henkien kutsuminen (kutsutaan nimeltä pitkään valkoiseen liinaan, pohjoista kohti syvään kumartaen), liinan tuominen pirttiin, tarjoilujen asettaminen liinan eteen, liinan heiluttaminen tulen yllä, liinan asettaminen kynnykselle, haudalle matkaaminen, liinan levittäminen haudan päälle, liinan kulmien leikkaaminen ja hautaaminen, verilettujen valmistaminen, sukulaistaloissa kiertäminen, "isien tuohuksen" ja "isien lakin" kantaminen, kananmunien kerääminen taloista ("isien lakkiin"), tuohuksen, lakin ja syöminkien kantaminen riihen taakse (auringon laskiessa) ja henkien hyvästeleminen (heitetään munat hautoja kohti).

68. mordvalaisilla jokainen perhe järjestää muistajaiset vuorollaan (järjestetään kerran vuodessa, "isien tuohusta", "isien lakkia" ja punaisiin liinoihin käärittyä sukukynttilää säilytetään perheen aitassa).

69. mordvalaisin muistajaisiin kuuluu suvun (jurom) vanhimman taloon (sirä kutsa, vanha talo) kokoontuminen, sukuvakan (vajmä kätkt) tuominen aitasta, vakan ripustaminen talon seinässä olevaan naulaan (sisältää sukulaisten kuvia ja esineitä, uskotaan tulevan 7 päivän pituiselle vierailulle vakan nähdessään), kankaan levittäminen peräpenkin päähän (henkien sijaksi), tarjoilujen asettaminen liinan päälle, yöpyminen, suvun vanhimman taloon palaaminen aamulla, sukuvakalle kumartaminen, ruokaileminen ja sukulaistaloissa kiertäminen.

70. komit paistavat muistajaisten ensimmäisen leivän sukulaisten hengille (kutsutaan nimeltä, "hyvät vanhemmat, tulkaa ja maistakaa").

71. sukulaisten henkien uskotaan syövän muistajaisruuista nousevan höyryn (odotetaan että jäähtyvät).

72. suruaikana pidetään hiukset vapaina, vyö auki ja kengät sitomatta.

73. kolttasaamelaiset järjestävät muistajaiset kolmen vuoden päästä kuolemasta.

 

74. kolttasaamelaiset nimeävät eläessään kenelle haluavat lahjoittaa nimikkoporonsa (muistinporoa (pomnek-poaddza) hoidetaan 3 vuotta jonka jälkeen teurastetaan, syötäessä muistellaan kuollutta).

75. saamelaiset uskovat kuolleen varjosielun matkaavan muistinporon selässä (kolme vuotta matkattuaan pääsee tuonpuoleiseen).

76. kuolleen ajatellaan saapuvan muistajaisiin näkymättömän linnun hahmossa (sielulintu).

77. muistajaisaterialla ajatellaan kuollutta (etenkin ensimmäisen lusikallisen aikana, ruuat asetetaan haudan päälle, hauta puhdistetaan koivunvitsoin, ruokien alle laitetaan tuoreita kuusenoksia tai valkoinen liina).

78. marien muistajaisiin kuuluu kuolleen parhaan ystävän pukeminen tämän vaatteisiin, istuttaminen kuolleen paikalle (missä istuu aterian ajan) ja saatteleminen haudan suuntaan (ennen auringonnousua).

79. hantit valmistavat kuolleelle puunuken josta pidetään huolta kolme vuotta (kohdellaan kuin olisi elossa, haudataan maahan kolmen vuoden jälkeen, kuolleen hengen ei uskota enää palaavan).

80. muistajaisten nimityksiä pominkat, lounaalliset ja mustaazit.

81. marien muistinpäiviin (sorta ketse) kuuluu kynttilöiden sytyttäminen manalan hengille eli kiamateille (pyydetään lähettämään sukulaisten henget alisesta), kynttilöiden sytyttäminen sukulaisten hengille (jokaiselle oma), ruokaileminen (hengille oma kattaus), laulaminen, saunominen (ennen auringonnousua, hengille omat vihdat), henkien saattaminen talon portille (viimeisenä kuolleen ajatellaan jäävän yöksi), yöpyminen, aamiainen ja kuolleen saattaminen haudalle.

82. haudalle viedään ruokaa "siihen asti kunnes jäännökset ovat maatuneet" (varjosielu poistunut).

83. virolaiset kutsuvat muistoateriaa peijaisiksi (peied).

84. virolaisissa peijaisissa muistellaan kuollutta ja syödään "niin paljon kun jaksetaan" (mitään ei saa jäädä, osa juomista maahan).

85. virolaiset välttelevät kuolleen nimen mainitsemista suruaikana.

86. muistajaisiin kuuluu saunan lämmittäminen, kuolleen noutaminen haudalta auringon ollessa korkeimmillaan (ajetaan kovaa vauhtia kulkuset kilisten) ja kestitysten asettaminen haudan päälle (palatessa ollaan "varmoja siitä että seuraa mukana"). 

87. udmurttien muistajaisissa tanssitaan iloisesti hihkuen suvun uhrivakkaa kiertäen (jokainen tanssii rakkaana pitämänsä sukulaisen hengelle).

88. kuolleen kunniaksi syödyn eläimen nahka ja luut viedään suvun kalmistoon (eläin valitaan kuolleen iän ja sukupuolen mukaan).

89. komien muistajaisiin kuuluu sukulaisten henkien vastaanottaminen (yhden oltava vastassa kokoajan), kupin, lusikan ja mesimaljan asettaminen hengille (eläväiset eivät saa koskea henkien osaan), lämpimien piirakoiden taitteleminen sukulaisten nimiä lausuen ("tulkoon tämä osaksesi"), henkien kanssa syöminen ja henkien saatteleminen tienristeykseen kynttilät käsissä.

90. muistajaisten aikana sattuneita yllättäviä asioita pidetään viesteinä kuolleilta.

91. obinugrilaiset pukevat suruajaksi vaatteet nurinperin ja purkavat lettinsä hajalleen (molemmilla sukupuolilla pitkät letit).

92. obinugrilainen leski veistää puusta ukon tai akan jolle pukee puolisonsa vaatteet ja korut ja kohtelee tätä kuin elävää (istuu puolison paikalla, makaa yöt vieressä, suruajan jälkeen haudataan maahan itkien).

93. obinugrilaisiin muistajaisiin kuuluu ruuan tuominen haudalle tuohisissa ("silloin kun siltä tuntuu").

94. udmurtit uskovat ihmisen varjosielun (ort) poistuvan kotipiiristä vuoden kuluttua kuolemasta jolloin viedään talossa roikkunut valkoinen liina haudalle ja syödään muistajaisateria.

95. muistajaisruuat viedään haudoille liinoihin käärittyinä (jotta pysyvät lämpiminä).

96. muistajaisiin kuuluu valkoisen liinan asettaminen haudan päälle, kuolleen lempiruokien ja juomien valmistaminen, samasta kulhosta syöminen ja kuolleen muisteleminen.

97. muistajaisissa laulettujen itkuvirsien sanoja ("armahainen synnyttäjäni, lieneekö laskettu sinut näihin omiin parassoppiisi, kallehut synnyttäjäni, voisimmeko me tuntea sinut omista jumalnurkista, kallis synnyttäjäni, lieneekö sinun heleä henkyesi kerkiellyt näille huoleville huomenesmurkinaisille, oh sinä se minun ihalainen imettelijäiseni, katso jo me tulimme kalliilta kalmasilta, ja jo muistinmurkinaisia varustamaan, minun omalle ihalalle imettelijälleni, ja kuinka jo sinä ruvennet siellä, ja lopun ikääsi tuonilmaisissa elämään, oh sinä minun ihalainen imettelijäiseni, jos sinulla on siellä omat valkeat mielivaltasesi, niin näyttäydy sinä jo minulle, pitkinä pimeinä yön aikasina, ja miten sinut asettivat armaat syntyset, sinun heleän henkesi").

98. kuolinnuken pää valmistetaan kivestä tai metallista (pää=sielun sija, nukelle laitetaan kuolleen hiuksia, puetaan kuolleen vaatteisiin).

99. obinugrilaiset levittävät suruaikana hiukset hajalleen, pitävät palmikoita rinnan puolella tai kääntävät huivin nurinpäin.

100. obinugrilaiset järjestävät muistajaiset kuolleen ilmestyessä sukulaiselle (järjestetään yöllä "koska tuolloin tuonpuoleisessa päivä").

101. kuolleiden muistojuhlat järjestetään syksyllä (tuonpuoleisessa kevät).

102. "häm piti niin kauvon ko niitä oli" (äitinsä vaatteita, muistamisen tapoja).

103. udmurtit järjestävät muistajaiset enteiden ja unien mukaan.

104. udmurtit kokoontuvat hautaamaan sieluliinan toisen puolikkaan vuoden päästä kuolemasta (repäistään kahtia hautajaisissa, säilytetään kotona vuoden päivät, haudataan suvun kalmistoon).

105. komit pitävät sieluliinaa talon seinällä "sen aikaa mitä kuolleen uskotaan asuvan kotona" (eläväiset eivät saa koskea liinaan).

106. mordvalaiset kutsuvat sukulaisten henget käsissään liina, pajunoksia ja ruokaa (liinalla lyödään talon oveen niin monta kertaa kuin toivotaan henkiä tulevan, sisällä liina levitetään penkille).

107. muistajaisiin kuuluu saunan lämmittäminen, kylpemään meneminen liina (henget) käsivarrella, liinan vastominen ("kylvetetään sukulaiset") ja henkien saattaminen takaisin tuonpuoleiseen.

108. muistajaisissa syötyä rokkaa pidetään kuolleen osana (syödään "kuolleen hyvinvoinnille").

109. mordvalaiset ripustavat kuolintalon peräseinälle kuolleen koruja tai viitan (sukupuolen mukaan, peräseinällä "isien tuohus" ja "isien vakka").

110. mordvalaisten muistajaisissa kuollutta esittää valkealla liinalla peitetty turkki tai puupölkky (pystytetään haudalle muistajaisten jälkeen). 

111. marit käyvät kutsumassa muistajaisiin kuolleen nimikkohevosella ajaen ja tämän vaatteisiin pukeutuneena (vaatteet ripustetaan kuolintalon pyhään nurkkaan, vain leski saa olla vaatteiden lähellä).

112. saamelaisiin muistajaisiin kuuluu kuolleen vaatteiden riisuminen tätä esittäneen pölkyn päältä, pölkyn peitteleminen jäkälien alle ja liinan sitominen oksaan haudan päälle.

113. mansit järjestävät muistajaiset kuoleman jälkeisenä keväänä (tapahtumassa poltetaan kuolleen kynsiä ja hiuksia sorsansulkien kanssa).

114. haudalle sidottu valkoinen liina vaihdetaan haudalla käytäessä (hautojen päälle muisteliaista, ruokaa ja lahjoja).

115. ensimmäiset muistajaiset järjestetään netälin (viikon) päästä hautauksesta (surullinen tapahtuma).

116. marit lämmittävät muistajaisiin saunan, varaavat paikan kuolleita varten, syövät, juovat, laulavat ja polttavat kynttilöitä kuolleen muistoksi.

117. mordvalainen nainen sitoo suruajaksi päähänsä suuren valkoisen liinan.

118. udmurtit asettavat kuolleiden ruuat ja juomat uunin viereen.

119. udmurtit järjestävät muistajaisia keväisin ja syksyisin (laulun ja tanssin kera).

120. virolaiset eivät peseydy, kampaa hiuksia tai tee työtä suruaikana.

121. muistajaisiin valmistetaan kuolleen lempiruokia.

122. haudalla käydään "siihen asti kunnes on maatunut" (syntynyt uudestaan, poistunut tuonpuoleiseen).

123. inkeriläiset järjestävät touko ja elokuussa lakajaiset (hauta kunnostetaan, lakaistaan ja katetaan ruuin, lakajaisia järjestetään "niin kauan kun ihmistä ajatellaan").

124. samojedit muistelevat kuolleita hautojen ohi kulkiessaan (syödään haudalla, jätetään poronsarvet haudan päälle).

125. udmurttien muistajaisiin kuuluu kuppien, tuohitötteröjen ja kynttilöiden asettaminen sukulaisten hengille (uunin ääreen, kuppeihin henkien osa) ja kuppien ympärillä tanssiminen ja laulaminen (tanssin aikana kysytään "kenelle tanssit" johon vastataan sukulaisen nimellä).

126. udmurtit keräävät muistajaisissa syötyjen eläinten luut koriin ja kantavat ne haudoille.

127. marien muistajaisiin (konom ketse, kuolleiden päivä) kuuluu sukulaisten henkien kylvettäminen ja kestittäminen (henkien sijana niinipuupölkky tai koivuhalko johon kiinnitetään kynttilöitä).

128. hantit valmistavat kuolleesta puisen kuvan jota syötetään, vaatetetaan ja palvellaan siihen asti kunnes ajatellaan maatuneen (1-3 vuotta, maatumisen jälkeen nukke riisutaan ja haudataan).

129. muistajaisruuat syödään maistamalla vähän, laittamalla ruokaa uunilla olevaan "vanhempien kuppiin", lausumalla kuolleen nimi ja syömällä ruoka loppuun (toisen tavan mukaan vanhempien kuppi tuodaan pöytään, kupin viereen kynttilä jokaiselle muistetulle).

130. komit laskevat muistajaisten ajankohdan öistä (sizim ui, seitsemäs yö).

131. komit kutsuvat vuosi kuoleman jälkeen pidettäviä muistajaisia nimellä ares kiston (vuosi-vuodatus).

132. muistajaisiin kuuluva kuolleiden kattaus asetetaan talon kynnykselle sanoin "vanhat ja nuoret, älkää loukatko toisianne, yhdessä syökää ja juokaa" (viimeksi kuolleelle tuohitötterö ja kynttilä, muille puukuppi).

133. muistajaistapoihin kuuluu kuolleen hengen kanssa käveleminen ja tämän viihdyttäminen.

134. muistajaisten lopuksi saatetaan kuolleet (kel´an) pihalle, heitetään hiilillä ja höyhenillä täytetty virsu maahan, sanotaan "vanhukset syökää, juokaa ja lähtekää", palataan sisään ja pestään kädet tuhkalla.

135. komien muistajaisiin kuuluu kynttilöiden laittaminen kynnyksen molemmin puolin, kuolleen hengen (lol) kutsuminen, oven aukaiseminen, kuolleen hatun tai huivin ripustaminen peränurkkaan ja ruuan laittaminen kuolleen kuppiin sanoin "syö veliseni, syö kaimaseni".

136. komit eivät käy haudalla ennen vuosipäivää (kuolleen sielun (urt) uskotaan siirtyvän tuolloin yhteisesti muisteltavien joukkoon).

137. komien vuotehiziin kuuluu ruuan ja juoman laittaminen, koko suvun kokoontuminen haudalle, puisen kehyksen kyhääminen haudan ympärille, liinan levittäminen kehyksen päälle, kuolintalon orressa roikkuneen valkoisen kankaan kaivaminen haudan viereen ja kuolleen tervehtiminen suvun vanhimman toimesta.

138. udmurtit järjestävät muistajaiset enneunen jälkeen (unta seuraavana päivänä, tapahtumaan keitetään puuro tai lihaliemi, osa syödään, osa kannetaan kupissa pihakodan pyhään nurkkaan).

139. udmurtit järjestävät muistajaiset valkoisen sieluperhon (urt-bugli) ilmestyessä pihamaalle tai kotitalon ikkunaan.

140. udmurttien muistajaisiin (kulem-murt suan, kuolleen häät) kuuluu iloisuus, häälaulujen laulaminen, ruuan tarjoaminen sukulaisten hengille (osoitetaan pohjoista kohti ja sanotaan "vanhuksille"), puuron syöminen, laulaminen, tanssiminen, soihtujen sytyttäminen, ruualla täytetyn niinikopan saattaminen uhripaikkaan ja tuhkalla peseytyminen.

141. muistajaisiin uhratun eläimen luut saatetaan luiden hautapaikalle (li-kujan, kallo ja jalkaluut puuhun).

142. miehet seisovat etualalla miehelle järjestetyssä muistojuhlassa, naiset naiselle.

143. udmurttien muistajaisiin (tulis-kiston, kevät-vuodatus) kuuluu kokoontuminen suvun (bel´ak) vanhimman taloon, ruokaileminen, sukulaisten muisteleminen, joella käyminen juoma ja ruokalahjojen kanssa, lehtipuun vesan istuttaminen kuolleen haudalle ja muistotolpan pystyttäminen niille jotka ovat haudattuna vieraille maille (toivotaan että löytävät tiensä kotikylään).

144. komien keväiseen muistojuhlaan (semik) kuuluu samana päivänä valmistettujen ruoka ja juomalahjojen laskeminen haudoille ja ripustaminen puihin.

145. saamelaiset pitävät muistinporoa (poomnik) kuolleen ilmentymänä (kohdellaan yhtä hyvin kuin kuollutta itseään, vastaa obinugrilaisten kuolinnukkeja).

146. samojedit muuttavat kuoleman jälkeen erilliseen kotaan (kuolleen lähiomaiset eristäytyvät muista).

147. obinugrilaiset syövät muistajaisissa kalaa (syödään iän ja sukulaisuuden määräämässä järjestyksessä, kuolleen osa lasketaan päänsä viereen sanoin "tällä ilmalla, tässä maailmassa syömäsi kalainen ruoka menköön sydämesi seitsemään sopukkaan, vatsasi seitsemään sopukkaan").

148. hantit valmistavat kuolleen päälle asetetuista punaisista langoista nilkkasiteet (pidetään kunnes tippuvat itsestään, langat jaetaan sukulaisten kesken).

149. mansit pitävät suruajan merkiksi helmiriipusta (kaulassa tai kädessä, annetaan olla kunnes katkeaa itsestään).

150. obinugrilaiset muistelevat kuollutta tälle kuulunutta esinettä pidellen.

151. mansit laskevat kuoleman jälkeen hiukset vapaiksi (miehelle viideksi päiväksi, naiselle neljäksi), palmikoivat ne uudestaan ja siirtävät palmikot rinnan puolelle (miehelle viideksi kuukaudeksi, naiselle neljäksi).

152. obinugrilaiset naiset pitävät suruajan merkiksi huivia tai mekkoa nurinperin (toisen tavan mukaan käytetään erityistä mustareunaista huivia, kolmannen tavan mukaan kannetaan kolmatta lettiä minkä pää jätetään palmikoimatta).

153. obinugrilaiset miehet kulkevat suruajan ilman vöitä ja säärisiteitä (kuolleen aika, 4-5 kuukautta).

154. tapaturmaisesti kuolleille ei järjestetä muistajaisia.

155. obinugrilaisiin muistajaistapoihin kuuluu haudalla ruokaileminen, kuolleen osan kaataminen maahan, haudan kumartaminen ja suulla maiskuttaminen.

156. korvien soimista pidetään pyyntönä järjestää muistajaiset.

157. obinugrilainen kuolinnukke veistetään puusta ja puetaan kuolleen hiuksiin, vaatteisiin ja koruihin (nuken kanssa syödään ja nukutaan 4-5 vuotta, säilytetään vakassa perheen haltijoiden kanssa).

158. kuolinnukke haudataan maahan, asetetaan kuolinkotaan tai poltetaan.

159. obinugrilaiset eivät käy haudalla kuolinnuken ollessa kotona (haudassa pelkkä tyhjä kuori).

160. kuolinnuket haudataan keväällä (odotetaan jokien avautumista ja sorsien saapumista).

161. hantilesket käyvät haudoilla öisin (yleensä haudoilla ei käydä pimeän aikaan).

162. samojedit muistelevat kuollutta kuolinkodan ohi kulkiessaan (syödään ja soitetaan kodan kelloa).

163. unkarissa leski makaa puolisonsa paikalla siihen asti kunnes tämä ilmestyy unessa.

164. unkarilaiset käyttävät kuolleen vaatteita kuolinnuken sijasta (sielun ajatellaan asuvan vaatteissa).

165. hantit käyvät haudoilla tiettyinä aikoina vuodessa tai kuolleiden pyynnöstä (jos on käynyt lähiaikoina ei voi tulla muiden kanssa, haudoille johtava polku suljetaan puuntaimella).

166. hantit syövät ja juovat kuolleiden kanssa haudoilla käydessään (kuolleiden osuus laitetaan maahan, haudoille jätetään puisia linnunkuvia).

167. marit järjestävät muistelot kuolleilta saatujen enteiden ja merkkejen mukaan.

168. marien muistajaisiin kuuluu haudalle meneminen, ruuan ja juoman asettaminen kummun päälle, kotiin palaaminen, kynttilöiden sytyttäminen, ruokapalojen laittaminen kuolleen kuppiin, ruokaileminen ja aamuun asti kylpeminen.

169. marit pitävät suuremmat muistajaiset (kugu suan, suuret pidot) kuolleen hengen (varjosielun) poistuessa lopullisesti.

170. marien muistajaisiin (kugu suan) kuuluu sukulaisten henkien kutsuminen, tarjoilujen laskeminen haudan päälle, kotiin palaaminen, kuolleen paikan valmistaminen (kangas istuimeksi, vaatteet orrelle kankaan yläpuolelle), kuolleen kutsuminen nimellään, kuolleen viihdyttäminen ja kylvettäminen, vieraiden saapuminen (mukanaan tuomisia), kynttilöiden polttaminen läpi yön (suurin "kuolleen kynttilä"), ruokaileminen ("mitä enemmän syödään sitä kylläisempi on"), rakkopillin säestyksellä tanssiminen, kuolleiden kutsuminen tanssiin, kuolleen vaatteisiin pukeutuminen, kuolleeksi pukeutuneen saattaminen niitylle aamun sarastaessa, kestitysten laskeminen maahan asetetulle liinalle ja kuolleen kupin ja lusikan särkeminen kestitysten viereen.

171. marien muistajaisiin (kotsem uzatenas) kuuluu kuolleen sijan väsääminen kynnykselle, kuolleen hyvästeleminen ("olkoon sinulla tuolla valoisaa, älköön maa painako sinua") ja saatteleminen läheiselle kedolle, pöydän (kolse ustel, kuolleen pöytä) rakentaminen kedolle, pöydälle johtavien polkujen kunnostaminen (riu´ut purojen päälle, kotse kuwar, kuolleen silta) ja mukana tuotujen kestitysten ja astioiden laittaminen pöydälle.

172. marit saattelevat kuolleen iloisesti laulaen, soittaen ja tanssien (ilon toivotaan tarttuvan kuolleeseen, leski ei osallistu tapahtumaan, nukkuu yön puolisonsa vaatteiden kanssa).

173. marit kutsuvat kuolleiden muistinpäiviä nimin sorta pairam (kynttiläpäivä) ja toste-pairam (vanhojen-päivä, pidetään keväällä uuden kuun aikaan, jokien avautuessa, ört-sielujen uskotaan liikkuvan jokia pitkin).

174. marien muistinpäiviin kuuluu vahingollisten henkien karkottaminen pihlajanoksien kanssa, sukulaisten henkien kestittäminen, kylvettäminen ja tuohusten sytyttäminen hengille (tuohusta sytytettäessä mainitaan sukulaisen nimi).

175. marit viettävät muistajaisia yhden tai useamman perheen voimin (tapahtumalla hiljainen luonne).

176. hantit kertovat kuolleen hengelle tarinoita samaan tapaan kuin unta odottavalle lapselle.

177. hantit käyvät haudalla "kuolleen sitä pyytäessä" tai jos on oltu pitempään poissa.

178. hantit vievät kuolleille ruokaa "niin kauan kun näitä ajatellaan".

179. hantinaiset pitävät kuoleman jälkeen tuomenoksista punottua otsanauhaa (viisi päivää miehelle, neljä naiselle, lasketaan haudalle suruajan jälkeen).

180. hantinaiset sitovat hiuksiinsa pehmeän valkoisen kangaspalan suruajan merkiksi (pidetään päivisin, otetaan pois joutsenten saapuessa tai lähtiessä, riippuen kuoleman ajankohdasta).

181. hantit veistävät kuolinnuken 4-5 päivää kuoleman jälkeen (sukupuolen mukaan, nuken kanssa eletään 40-50 päivää tai 4-5 vuotta).

182. hantit hautaavat kuolinnuken metsään tai haudan viereen (toisen tiedon mukaan laitetaan aittaan tai talon etunurkkaan, tai poltetaan).

183. hantit valmistavat kuolinnuken (ittorma=nukke, ura=kuva) taittamalla kankaan kahtia, laittamalla kankaan sisään kuolleen hiuksia, taittamalla kankaan uudestaan kahtia ja kietomalla toisen kankaan käärön ympärille (nukelle puetaan pienikokoiset vaatteet, sukupuolen mukaan).

184. hantit säilyttävät kuolinnukkea koivuntuohisessa vakassa talon oikeassa nurkassa (samassa vakassa missä pidetään läheisten hiuksia, toisen tavan mukaan nukelle väsätään pieni peti ja tyyny kuolleen paikalle).

185. hantit hautaavat kuolinnuken suruajan jälkeen (vuodenajan vaihduttua, 4-5 kuun päästä).

186. kuolinnukke poltetaan samassa paikassa minne viedään jälkeiset synnytyksen jälkeen (tuhkat peitetään koivuntuohella).

187. kuolinnukke nostetaan talon ylisille ja säilytetään siellä kunnes ihmisen uskotaan syntyneen uudestaan.

188. kuolleen sukulaiset valmistavat kuolinnuken (ei lähimmät, yhden kuolleen sieluista uskotaan asettuvan nukkeen).

189. mansit veistävät kuolleelle pienen nuken (ittorma) joka toimii ihmisen jälleensyntyvän sielun sijana (veistetään talon takaseinästä lohkotuista puunpalasista).

190. mansit kiinnittävät kuolinnuken rintaan kiiltelevän kiven tai kolikon ("valoympyrä") ja päähän kuolleen hiuksia (sielun uskotaan siirtyvän hiuksista lapsen hiuksiin).

191. kuolinnukkejen vaatteet valmistetaan samanlaisiksi kuin haltijoiden nukeilla (kainaloiden kohdille aukot).

192. mansit uskovat ihmisen jälleensyntyvän sielun jäävän asumaan tälle valmistettuun puiseen (10-12cm) pikkuruisiin vaatteisiin puettuun nukkeen.

193. mansien kuolinnuken valmistavat kuolleen läheiset (ei lähimmät, voidaan valmistaa puusta tai kankaasta, kasvojen kohdalle valkoinen kolikko tai kivi, naispuolisille nukeille letit ja rinnat, miespuolisille vyöt).

194. kuolinnukkea säilytetään perheen vakassa tai kuolleen lempipaikassa (kohdellaan kuin elävää ihmistä, syötetään, asetetaan nukkumaan).

195. mansit säilyttävät miehen nukkea kaksi ja puoli vuotta, naisen kaksi vuotta (tuona aikana nukessa asustaneen sielun uskotaan siirtyneen sukulaislapseen, lapsen syntymän jälkeen nukke haudataan metsään tai laitetaan takaisin perheen vakkaan).

196. kuluvana vuonna kuolleiden lahjat viedään saunaan tai aljopuun juurelle.

197. "vielä on jälet jäähtymättä, kalmaheinät kasvamatta, kuin saat jälet jäähtyneeksi, hauta saap alenneheksi, sitte vasta laulella pitää, sitte ilota kelpajaa" (suruaikaa mitataan haudan tilasta).

198. selkupit valmistavat kuolleille värikkäästi puetut nuket jotka ripustetaan puihin.

199. udmurtit tarjoavat muistajaisissa kalaruokaa.

200. hantit käyvät syöttämässä kuollutta vuoden ajan (haudalle viedään ruokaa, juomaa ja tupakkaa, asetetaan pienen ikkunan eteen).

201. "häm piti niin kauvon ko niitä oli" (kuolleen äitinsä vaatteita).

202. "kyllä sitä ajan olloon surusta ja murreesta ihminen asettuu entiselleen" (surun luonteesta).

203. "se ei alent ikännää, vaik se laimen mut se ei alent" (läheisen kuoleman aiheuttama suru).

204. "nii oisha siit miel vähä hoahkijamp" (jos näkisi kuollutta  unissa).

205. obinugrilaiset vaihtavat suruajan merkiksi palmikkonauhat punaisista sinisiin ja kääntävät letit takaa etupuolelle.

206. "miä leinaizin kauvvan ättiä jälkeh hänen uppomizen" (surin kauan hukkunutta isääni).

207. "hänelle tuli kovast hallia ku sai tidä jod nain koli" (suru kun sai tietää että vaimo oli kuollut).