"Työ luulet ilolla laulan, riemulleni reuvatselen, em mie vaa ilolla laula, enko riemulla reuhatsele, miul on huoled viiellaised, murheed on moninäkösed, ko miul oltais sirkun siivet, sirkun siivet, sääsen sääret, lentiisin lekottelisin, hautojaisen hauvalleni, kuorijaisen kuopalleni".
"Jo on männyt silmistäni, vaan ei ole mielestäni, syämel ono syyvessäni, laksois ono maatessa, käen pääl on käyvessä".
"Em mie laula laulujani, en iloja ilotse, mie ve tuulen tuskijani, harottelen harmijani, mikäpä tuuli pääni päälä, se on isoni huoli, toinen on emoni huoli, kolmas on omani huoli, mikä huoli pääni päälä, sen mie tuulee hajotan, mikä on huoli keskelläni, sen mie vyöllä vyöttelen, mikä on jalkani alla, sen mie tallon jalkollani".
"Miks on silmäni kipiät, näkemäni näin mokomat, itkin paljo kuollehia, elävii sitä enemmän, sill on silmäni kipiät, näkemäni näin mokomat, poskipääni paistettuneet, itkin paljo itsiäni, elämätäni enemmin, etsin suoltani sukua, aholtani armahia".
"Ei miun laulella pitäis, ei ilota ensikää, vast miä kullan kuolettelin, maaman maaha saattelin, käsettii viikko leinata, kaksi kuuta kainostella, jo miä viikon leinaelin, kaksi kuuta kainostelin, viel on kynnys kyynelissä, ikkunat itkuvesissä, ukset umpilaineissa".
"Ei minun laulaman pitäisi, ei iloita kelpajaisi, vielä on kynnys kyynelessä, ikkunat ituvesissä, vielä on jälet jäähtymättä, kalmaheinät kasvamatta, kuin saat jälet jäähtyneeksi, hauta saap alenneheksi, sitte vasta laulella pitää, sitte ilota kelpajaa".
"En tiiä mie polonen, kuhun kuolema tulee, kuollen maalle vai merelle, kuin mie merolle kuolen, tormin alle toukkajan, laine rannalle ajaa, virta maalle vierettää, linnut miun lihani syövät, kokko luuni korjajaa, karhu luuni kantelee, kun mie kotona kuolen, suku tulee suuni päälle, heimo henkeni lähölle".
"Ku mie kaaun kaunis neito, punaposkine putonen, siis työ sisot siruset, nostakkaa työ nurmen päälle, pankaat pehmiän patjan päälle, siis työ kantakaa kaunis neito, synnyttäjän syllee, kasvattajan kaulaa".
"En miä laulella luvvaant, en iloita ensinkää, vast miä kulloin kuolettelin, marjoin saattelin manalle, viel on kynnys kyynelissä, ikkunat itun vesissä, kalman liivat kastumata".
"Noisin miä leski laulamaa, armotoin iloitsommaa, ei se tiiä yksikää, mitä miun on mielessään, kuta kullan tuumassaan, hyytä hynkky, jäätä jänkky, suot sulliit, maat valluit, aleniit aijan vieret, pehon vieret pimeniit, jäät järvestä sulliit, meroin selkä selkenöö, lähevesi lämpenöö, vaa ei sula miun surruin, ei sula sulallakaa, heltii ei kesoillakaa, ku mään metsää kesoilla, kesk'kesoilla, hein'ajoilla, parahalla paistehella, sinne siis miä tuskain tuullan, sinne halut haroitan, paan miä pajun oksille, lepoin oksille levitän, katajille kaihoelen, kuusen oksille kukatan, ne eivät verka kellekää".
"Ei miun laulella pittäis, sinä pitkänä ikkäänä, vast miä kullan kuolettelin, marjoin maaha hautaelin, viel on kynnys kyynelessä, ikkunat itun vesissä, kalman liivat kastumata, tuonen tie rohoittumata, kalmoin heinät niittämätä, hauta maaha kaivamata".
"Meroi miulta miehen otti, kylmä järvi kyntäjään, alto ainoi-syöttäjään, en voi kutsua merrooja meroiks, kutsun kurjaksi joeksi, itetti ihhaalat silmät, vetytti poset verröövät, heitti nuorella iällä, viherällä vartuella, ku miull olliis linnun siivet, linnun siivet, sääsöin sääret, lentäisin leikottelliisin, joka luon luottaisiin, ikä rannan lentelisin, noisisin kiusin kiiskiseksi, luottaisin lohikalaksi, asettaisin ahveneksi, ujuisin meroisen pohjat, käisisin kivoisen juuret, sormisin sorittelliisin, korjaisin kivoit kokkoo, sittoisin silkkiriepuisee, toisin lukkoist kottii, nuoki laain laavitsalle, ojentelen olkiloille, tuon miä katan kankahalla, siis vast äänen äikyttelen, helttehin sanoin sanneelen, siis vien hautaa polloin, kalman liivat kattelen, turkkaelen turpehesse, toisin toittajaan kottii".
"Kolme lintuu koivun päällä, yks kukku kullen kukku, toinen hopia hokel, kolmas sirkkona sikers, mikä kukku kullen kukku, se oli izmaro isoni, mikä hopia hokel, se oli ehtoine emoni, mikä sirkkuna sikers, se oli sirkiä sisoni".
"En mie itke muijen nähhen, enko kurta muijen kuullen, itken itkud vuotehessa, heleukset alla vaipan, syli on vettä vuotehessa, vaaksa vettä vaipan alla, miun kurjan kyyneliä, halukkaan halu-vesiä".
"Ko oliz isoini elossa, tatta maata tallajais, ei uo ilmalla isyttä, taatt ei maata tallaele, jo on kuollut kuusi vuotta, kaonnut kaheksan vuotta, kuollut kuuksi päivyeksi, kaont kaikeksi iäksi".
"Mänin metsähää kesoilla, kesk-kesoilla hein-ajalla, parraahalla paistehella, makkialla marj-ajalla, haastoin puille, haastoin maille, haastoin haavan lehtoisille, pajatin pajun vesoilla, sinne kurtin kurjat päivät, valitin vaikiad elämät".
"Tuntuu se armotoin, tuntuu isotoin tyttö, tuntuu emotoin tyttö, kui se männöö kujalla, ei uo armon antajaa, ei uo pään silottaijaa, noisi päivyt, pään silotti, noisi kuu, kassan kaotti".
"Ettähäll on miun emoini, ettähällä, ylähällä, kaukahalla kantajani, ei sitä uo silmiin nähhä, silmiin nähhä, korviin kuulla, ei sitä sinä ikännä, kuussa kullan päivyessä".
"Hoitkaa iloiset nuoret, karatkaa kanat matalat, ken on vanhempain varalla, mie olen isotoin tyttö, isotoin oon, emotoin oon, varatoin oon vanhemmista, jo ne on kuolleet kuusi vuotta, katonneet kaheksa vuotta, jo ne on männeet silmistäni, vaa ei oo männeet mielestäni, syämmell on syyvessäni, maatess on maksoissani, käen pääll on kävvessäni, ku miull oltais sirku siivet, sirku siivet, sääske sääret, leppälinnu lennättimet, lentäisi, lekottelisi, kuorijani kuopan päälle, hautojani havva päälle, käsin liivat kääntelisin, sormin sorkkisin somerot, liivat veisin linna tielle, somerot sotirajoilla, nostin nuorii nojalla, tervasvanttuje varalla".
"La laulan liki lakalla, liki liettä liekuttelen, liki partta paukuttelen, liki salvainta sanelen, ehkä kuulisi emoni, havaitsis mun hautojani, sanois kukon kukkuvanna, emon marjan laulavanna, vast miul johtu mieleheni, ja syttyi syvämmelleni, etähäll on miun emoni, kaukahall on kantajani, sinne on viisi vitsikkoo, ja on kuusi kuusikkoo, seitsemä petäjikköö, kaheksa katajikkoo, yheksä ylös mäkkee, kymmene kylmää lähettä".
"Nossettelisi mie emoni, liivosta mie liekuttajan, maanalta maire maaman, nostasin nuorien nojalle, tervasvanttujen varalle, käet liival kääntelisin, sormille somerat sorisin, et mie saisin nähhäkseni, kantajani kasvosija, jo on kuolliit kuus vuotta, jo on maassa lahonnut, jo on kaatut puutki päälle, itkin i kaik suruni, paitaelin parveheni, halaelin mie kottiini, ei tuo noussut nossattajani, ei ylennyt ylentäjäni, liivosta liekuttajaiseni, maapovesta maire maalle tuojaiseni, oli kovistut kuorijani, ei uskont miu imettäjäni, ei tullut kottiini miulla kovaosakkaalla".
"Tiiän syrjän kus synnyin, tiiän kallaan kus kasvoin, ev vaa tii kuhu kuolen, kuolenko mie kuusen alla, vai kaaun katajan alla, ko mie kuolen kuusen alla, eli kaaun katajan alla, linnut miu lihani syövät, kotkat luuni korjaelloot, ko mie kuolisin kotiini, laaittas mie laavitsalla, peräseinät penkin päällä, tulis kultani katsomaa, kaikki suku suun ääree".
"Viekää viestini emolle, sanat saunoin tuojilleni, tulkoon suku suuni päälle, heimot henkeni lähölle, miun rikkahan rahalle, varallisen vaattehelle, tulkoon suku suota myöten, vellet viljoi vettä myöten, sisaret somerta myöten, älköön sukuni sotiko, miun rikkaan rahutta, varallisen vaattehita".
"Minä hullu paljo lauloin, paljo mieletöin pakisin, ei oo hullun kieltäjäistä, ankaran ei alentajaista, kiven all on kieltäjäni, maan all on alentajani, kuin miun syntyis syämmeni, vääntyis väljä ramuini, nostasin nuorilla ylös, panisin paasien varalla, maalle saajani majalle, toisin tuojani kotiin".
"Ken emon unohtanee, ja lanka pollen laittanee, älkää mahtuo manalle, maan päälle maottukoon, manalan matoina syyä, tuonen toukkien imiä, manalan maot punaiset, tuonen toukat kirjavaiset, ei emo unohutettava, lanka polle laitettava, emoi on suusta syötettävä, hartioista hankittava, kätyessä käytettävä".
"Kuulin koissa kolkettavan, mitä vestät veljyeni, vai vestät sotivenosta, sotiairoja asetat, velloi vasten vastaeli, en vestä sotivenoista, oi Otoi, siarueni, Iriska emoini lapsi, en vestä sotivenoista, vestän kuolleen kotia, maahan menneen majaa, kadonneen kartanoa".
"Itkit puut, itkit pettääjät, itkit karsikot kattaajat, itkit hongat huolelliset, miun kaihon kassaistaan, kaihon kauvan tehtyään".
"Mänin metsään kesoilla, keskkesoilla, heinajalla, parraalla paistehella, metsän saarelle sanelin, metsän korvelle konelin, kanna korpi huoliaan, musta lintu muurehent, harakka miun halluunt".
"Miun ei ole ilmalla emoja, maalla ei maalle tuojaistaan, kelle tuullan tuskiaan, harotan haluisiaan".
"Tulkaa suku suuni päälle, heimo henkeni lähölle".
"Tulkaa suku suuni pääll, heimo hengen lähtiessä, tulkaa velloit vettä myöte, siaret somerta myöte, ku tulee vetoinen matka, venehillä tultakaa, kuusin kullatuin venoisin, toisin kuusin kullattomin, ku tulee mainen matka, hepoisilla ajettakaa".
"Tahoin tautia torruua, mihe otti miu emmoin, tappoi tarkoin neuvojain, ku ei ottaant minnuua".
"Sukat surmalle luppaisin, kahet kalman vanhemmalle, surma ei tahtont sukkiaan, kalma ei kapukojaan, otti ilmalta issoin, otti maalta maamaiseen, tappoi tarkan nevvojain".
"Pieneen petti miun emmoin, valehteli vanhempain, sanoi kuuks kuoleva, ja kaheks katoneva, ei kuuks kuollutkaa, kaheks ei kaontkaa, kuoli kuuks päiväksee, kattois kaikeks iäks".
"Tuli miul emmoja ikkäävä, vaikia tuli vanhempaa, tuli tuska tuutijaa, tuli halu haastamista, mänin emoin havvan päälle, tuossa mie issuin, tuossa itin, tuossa miä haastelin haluunt, emoi havvasta havaitsi, mitä itet tyttäreen, manuelet marjueen".
"Sannoot laulava ilolla, en miä ilolla laula, laulan huolen väellä, miulle sannoot muureheent, miul on itkuisat illoont, virteent veoin sekkaist, en tiiä miä polloin, kui miä ikkään vietän, vietänkä itkulla ikkään, itkulla ikä pitempi, ilolla ikä lyhempi".
"Mänin emon hauan päälle, käin mie tuohon istumahan, istumahan, itkemähän, luulisin emon tulevan, virstan vastahan mänisin, kolmannen kovasti käisin, rikkoisin risuiset aiat, särkisin säre veräjät, niin mie kaulahan mänisin, sekä suuta suikkajaisin, sekä kättä käppäjäisin".
"Kalat kaikki huolestuu, ahvenet alas mänöö, mie oon hoikka huoliani, mie oon musta murhettani, en mie laulella luvannut, iloita sinä ikänä, kuoltua hyvä isoin, vaivuttua vanhempani, viel on mullat muuttumatta, käsin mullat kääntämättä, kun miun syntyisi sylein, vääntyisi vähä väkeni, niin mie mullat muuttelisin, käsin mullat kääntelisin, sormin poimisin somerot, päältä ismaro isoini, päältä varsi vanhempaini, ei synny miun sylein, ei väänny vähä väkein, sormin poimoan someroita, käsin multii kääntämään, kulmill on kulo punanen, silmill on savi sininen, heliäinen hiekka päällä".
"Silloin itkin ilman syyttä, ilman vaivoitta valitin, kun itkin emon sylissä, kaljun kantajan käsissä, nyt ois syytä itkemistä, vaivoja valittamista, ei oo miusta itkiäistä, miks ei tappanut miuista, kuoletellut kolmesöisnä, kaotellut kaksiöisen, sill ei tappanut miuista, kuoletellut kolmeöisnä, kaotellut kaksiöisnä, vaaks ois vaatetta pitänyt,muruinen muuta maata, mie oon surman suututtanut, tauin vastaan tapellut, sill ei tappanut miuista, kuoletellut kolmiöisnä".
"Suot sullaat, maat valluut, kesäheinät heltiäät, alenovat aian vieret, talvikukkulat kulluut, lehti puuhun puhkiaa, lehti puuhun, ruoho maahan, ei sula miun surmin, ei sula sulallakaan, helti ei kesollakaan, suu laulaa miull poloisell, suu laulaa, syän surroo, syän syttä poltteloo, mieli tervaa tekköö, siit vast uskosit olis, kun ois vatsain halaista, syämess on miull poloisell, syömess ois vakka syttä, vakka syttä, toinen tulta, kun ois kuumia kiviä".
"Siian tiiän, kussa synnyin, siian tiiän, missä synnyin, ajan kaiken, kussa kasvoin, vaan en tiiä, kussa kuolen, kussa kuoleman pitää, kuolenko korpin kotiin, vain variksen vainiohon, haukkako miulle hauan kaivaa, korppiko miulle koulun kantaa, linnut luitain lukkoot, varikset varasteloot, pienet linnut peittelööt".
"Mitä tehneen mie poloinen, tämän suuren huolen kanssa, ja mustan murehen kanssa, vain vajonen valkiahan, vain tunkenen tulehen, en oo musta luonnon musta, en oo musta emon tekemä, en oo musta pesemä tyttö, mie olen musta murhettain, huoli hoikaksi vetää, murhe muita mustemmaks, kaiho muita kaihemmaks".
"Niin sanoi miun emmoin, sanoi kuuksi kuolevaks, kaheksi katonevaksi, kuoli kuuksi päiväksi, katos kaikeksi iäksi, heitti miun kiuruks kivolle, rastahaksi rauniolle, peippuseksi pientarelle, muut tytöt tyvelle laitto, miunpa laitto latvasell, yksin lintu lentämään, yksin pyyn pyjertämään, kuhun tuuli tutjuttaap, tahi varpa vaarahtaa, sinne tutjahan miekin".
"Ei miun laulella pitäis, eikä ilota kelpajais, kuoltua hyvän emmoin, vaivottua vanhempain, kaottua kantajain, vasta emmoin kuolettelin, maamoin saattelin manalle, viell on kynnys kyynelissä, ikkunat iki vesissä, patsas mielillä pahoilla, viel on mullat muuttumana, palttinat ryvettymättä, nurmi kaunis kasvamatta, luulisin emmoin tulevan, virstan vastahen menisin, toisen virstan polvillain, kolmannen kupehillaan, aitoi alentamahan, veräjiä aukomahan, tehettäisin hopeat sillat, kulta patsahat panisin, hos olis suu suen veressä, tok mie suuta suikkajaisin, hos olis kärme kämmenellä, toki kättä käppäjäisin, hos olis karhu kaklan pääll, toki kakloihin menisin".
"La laulan suuruisen virren, haluvirren virrettelen, suu kuin on suruu täynnä, kakla mieltä karkiaista, pää täyn päivii pahoi, kulkku kurjii sanoi, kuin muun kääntyisit kääten, sopihuisit sormueni, voisi vähä voimaiseni, tekisin surusta suitset, päitset päivistä pahoista, mustan rauan muurehista, harjan valkean haloista, sattulan kylän sanoista, ei käänny miun käteni, eik sopihu sormueni, voik ej vähä voimaseni, kannan mie suulani surun, kannan kaihot kaklallani, kuhu suutinen surun, kaotan karkian, mään metsään kesolle, lehen kannon kasvaessa, puhetessa putken juuren, sinne mie tuskain tuulan, pajun oksien panelen, lepän oksille levitän, koivun oksille kohennan, haavan oksille harotan".
"Mitä tehnen mie poloinen, kuta tehnen kurja lapsi, tämän suuren huolen kansa, tään suuren surun keralla, sullaapi lumi sulalla, heltäjää kesä varilla, ei sula minun suruni, ei sula sulallakaan, ei heltä kesälläkään, ei heltä kesä varilla, vaikka päivä paistakohon, tahi kuu kumottakoon, enemmän minull on huolta, kuin on korvessa kiviä, kangahalla kartikkoi".
"Ei se mittään tiiä, kuka ei miestä kuoletellut, hattupäätä hautaellut, myssypäätä mykräellyt".
"Tuo on hoikka luonnon hoikka, ja on musta luonnon musta, ja on kaito luonnon kaito, en oo hoikka luonnon hoikka, enk oo musta luonnon musta, enk oo kaito luonnon kaito, miä uon kaito kaihojaan, ja olen hoikka huoliaan, musta muurehoisiaa".
"En miä laulaa luvannut, sinä ilmoisna ikkään, kuunna kullois päivinnäin, illall miun issoin kuoli, eglis aamun emmoin, viel on kynnys kyyneliss, ikkunat ikivesiss, viel on mullat muuttumata, käsimullat kääntymätä, silmill on sininen ruoho, kulmill on kulo punnain, saap siit kiini kieloin olla, huulet ummessa levätä, tuonpa mussan mullan all, sinisen saven sisäss, ei uo miulla kurjaisella, ei uo kurjalla tytöllä, sanan helle heittäjäist, pään sorian silittäjäist, ei uo turvaa tuvass, armoo ei katoksen all, tuli tuuli, toi se turvan, ahavaine anto armon, korvess on miun kottiin, marjavarsilla maijain, tuuli usta tutjuttaa, ahavaine liekuttaa".
"Ei miun laulella pittäis, paljo oon painant surruja, harmiloja oon hautaellut, ku ois sirkoin siivet, sirkoin siivet, sääsin sääret, lentäisin, lepoittelliisin, tuonen ikkunan aloille, miä emoin havvan päälle, kalman päälle kantajain, ku miun syntyis syllein, ja miun vääntyis väkkein, sormin poimisin sommeret, käsin mullat kääntelisin, ja emoin havvan päällä, kalman päältä kantajain, tietäisin emoin tulovan, virssan vastaan mänisin, puolet maata polvillaan, hos ois karhu kaglan päällä, siitki kaglaa hakkiisin, hot ois käärme kämmen päässä, siitki kättä kääppäjäisin, hot ois veressä suukkoin, siitki suuta suikkajaisin".
"Ei miun laulella pittäis, ei iloita ensinkää, viinnä, kuunna vuotuena, sinä ilmoittu ikkäänä, tuon suuren surun perästä, haikeen halun taaitse, vast myö kulloin kuletimma, marjoin saatoimma manalle, viel on kynnys kyynelissä, patsas mieloilla pahoilla, ikkunat iki vesissä, pöytä viinoin virteessä, silloin viimoin on silmin nähty, ku lie kirstu kiini pantu, vaskinaagloilla napattu, tinanaagloill tikkaeltu, mitä tehä, kuin elellä, kuin elellä kurjan lapsen, monikahto noin sannoo, äärestä ajattelloo, tuo laulaa ilouttaa, laulaa mielii hyvvii, laulaa päähän valkehutta, ja sanon sanan tään, yhen värssyn väännän toisin, en laula ilouttaa, enkä mielii hyvvii, laulan suulla surkealla, mielellä palanneella, suu laulaa, syän surroo, mieloi tervoi tekköö, syän syttä poltteloo, ja sanon sanan tään, kun ois seppänä settoin, takojana velvyein, takkois surusta suitset, päitset päivistä pahoista".
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.